Implantit ja terveydentilasi

Voiko implantin saada solunsalpaaja- tai sädehoidon jälkeen?

Solunsalpaajahoito ja sädehoito eivät ole implantin kannalta sama kysymys; päätöksen ratkaisee syöpähoitohistoriasi

Syöpähoitoa saaneet tai parhaillaan saavat potilaat tulevat tälle sivulle yleensä yhden kysymyksen kanssa, mutta sen takana on kaksi eri tilannetta. Solunsalpaajahoito vaikuttaa koko elimistöön, sädehoito taas vain siihen alueeseen, johon säteily kohdistuu. Tämä ero muuttaa implanttipäätöstä suoraan. Kerromme tässä, mitä kussakin tilanteessa arvioidaan, miten säteily vaikuttaa leukaluuhun, miksi veriarvoja odotetaan ja miten syöpähoitotiimisi ja hammaslääkärisi tekevät päätöksen yhdessä. Jos lähetät lomakkeella syöpähoitoa koskevan lausuntosi ja mahdollisen sädehoitoselosteesi, hammaslääkäri arvioi ne ja kerromme tilanteestasi kirjallisesti 24 tunnin kuluessa.

Lyhyt vastaus

Solunsalpaajahoitoa ja sädehoitoa ei voi niputtaa yhteen. Kun solunsalpaajahoito on päättynyt ja syöpähoitotiimi pitää veriarvoja sopivina, implantti on yleensä mahdollinen. Jos olet saanut sädehoitoa pään ja kaulan alueelle, tilanne on toinen: säteilyä saaneen leukaluun verenkierto heikkenee pysyvästi, ja alueelle tehtävään leikkaukseen liittyy osteoradionekroosin riski. Riski vaihtelee saamasi annoksen ja sen mukaan, kattoiko sädehoitokenttä leuan. Päätöstä ei tehdä näkemättä syöpähoitoa koskevia asiakirjojasi.

Solunsalpaajahoito ja sädehoito
Kaksi eri riskiä, jotka arvioidaan erikseen
Vakavin riski
Osteoradionekroosi säteilyä saaneessa leuassa
Solunsalpaajahoidon jälkeen tarvitaan
Syöpähoitotiimin hyväksyntä veriarvoille
Tuo vastaanotolle
Syöpähoidon epikriisi ja tieto sädehoitokentästä

Lääketieteellinen tarkistus: Bilge Ilgın, hammaslääkäri · Implantologia

Miksi solunsalpaajahoito ja sädehoito jättävät suuhun eri jäljen

Solunsalpaajahoito leviää veren mukana koko elimistöön; se kohdistuu nopeasti jakautuviin soluihin ja vaikuttaa samalla luuytimeen. Sädehoito toimii päinvastaisella logiikalla: se vaikuttaa vain alueeseen, johon säteily kohdistetaan. Pään ja kaulan alueen syövän sädehoito koskee leukaa suoraan, kun taas rintakehän tai vatsan alueelle annetulla sädehoidolla ei ole juuri mitään tekemistä implanttipäätöksen kanssa. Siksi emme ensimmäiseksi kysy ”oletko saanut syöpähoitoa”, vaan ”mitä hoitoa, mihin ja milloin”.

Solunsalpaajahoidon aikana luuytimen tuottamien valkosolujen ja verihiutaleiden määrä laskee tilapäisesti. Koska elimistön kyky torjua tulehduksia ja hyydyttää verta heikkenee tänä aikana, elektiivisiä leikkaustoimenpiteitä lykätään. Jos hampaan poisto tai implantti ei ole kiireellinen, odotetaan, kunnes veriarvot ovat toipuneet. Toipumista seuraa syöpähoitotiimi; se ei ole raja, josta hammaslääkäri päättäisi yksin.

Sädehoidon kohdalla tilanne etenee toisin. Pään ja kaulan alueelle annettu säteily vaikuttaa pysyvästi leukaluun verisuoniin ja luusoluihin. Vaikutus jatkuu hoidon päätyttyäkin; samalle alueelle tehty leikkaus voi aiheuttaa ongelmia vielä vuosia sädehoidon jälkeen. Toisin kuin solunsalpaajahoidossa, tässä ei ole odotettavissa ”toipumista”, vaan pysyvä muutos.

Tämän pysyvän muutoksen vakavin seuraus on osteoradionekroosi: säteilyä saaneen alueen luu menettää paranemiskykynsä, eikä paljastunut luu peity. Hampaan poisto tunnetaan yhtenä yleisimmistä laukaisevista toimenpiteistä, koska jo valmiiksi heikentynyt verenkierto ei riitä korjaamaan luuhun kohdistuvaa vauriota. Siksi potilailla, joille suunnitellaan pään ja kaulan alueen sädehoitoa, olemassa olevat hammasongelmat pyritään mahdollisuuksien mukaan hoitamaan ennen säteilyn alkua.

Riski ei ole sama jokaisella sädehoitopotilaalla. Ratkaisevia asioita on kaksi: leukaan kohdistunut kokonaisannos ja se, kattoiko sädehoitokenttä implanttialueen. Pienen annoksen saanutta tai potilasta, jonka sädehoitokenttä jäi leuan ulkopuolelle, ei arvioida samassa ryhmässä kuin potilasta, jonka leuka on saanut suuren annoksen. Tämä tieto löytyy sädehoitoselosteesta, ja se on implanttipäätöksen keskiössä.

Jotkin syöpähoidossa käytetyt lääkkeet ovat oma asiansa. Luustoetäpesäkkeiden tai joidenkin verisyöpien hoitoon annetut suuriannoksiset bisfosfonaatit ja eräät angiogeneesin estäjät aiheuttavat leukaluun lääkeainekohtaisen osteonekroosin riskin. Ne kuuluvat samaan lääkeperheeseen kuin osteoporoosin hoidossa käytetyt lääkkeet, mutta niitä käytetään paljon suuremmilla annoksilla, ja riski muuttuu sen mukaan. Osteoporoosilääkettä käyttäville potilaille meillä on oma sivunsa; näitä kahta tilannetta ei pidä sekoittaa.

Kaikki tämä ei tarkoita, että ovi olisi kiinni. Potilaalla, jonka solunsalpaajahoito on päättynyt ja veriarvot korjaantuneet, tai potilaalla, joka on saanut leuan ulkopuolelle rajatun pieniannoksisen sädehoidon, implantista voidaan keskustella. Päätös ei perustu yhteen sääntöön, vaan syöpähoitoa koskeviin asiakirjoihisi ja tutkimukseen. Joillekin potilaille implantti ei juuri nyt sovi; silloin vaihtoehtoisista ratkaisuista ja ajoituksesta puhutaan yhdessä.

Kenen kanssa implantista voi keskustella, kenen kohdalla kysytään ensin syöpähoitotiimiltä

Alla oleva jako on yleinen kehys. Lopullinen päätös tehdään, kun syöpähoitoa koskevat asiakirjasi, tieto sädehoitokentästä ja tutkimus on arvioitu yhdessä.

Milloin sopii

  • Potilaat, joiden solunsalpaajahoito on päättynyt ja veriarvot korjaantuneetKun hoito on päättynyt ja syöpähoitotiimi pitää valkosolujen ja verihiutaleiden määrää sopivina, implantti tulee yleensä arvioitavaksi.
  • Potilaat, jotka ovat saaneet sädehoitoa pään ja kaulan ulkopuolelleRintaan, eturauhaseen tai vatsan alueelle annetulla sädehoidolla ei ole yhteyttä leukaluuhun; tässä ryhmässä implanttipäätös ei juuri poikkea potilaasta, jolla ei ole syöpähistoriaa.
  • Potilaat, jotka ovat saaneet leuan ulkopuolelle rajatun pieniannoksisen sädehoidonSädehoitoselosteessa kerrotaan selvästi sädehoitokenttä ja annos. Jos leuka on kentän ulkopuolella tai annos on pieni, riskiprofiili on toinen.
  • Potilaat, joiden syöpähoitotiimiin on oltu kirjallisesti yhteydessäSyöpähoitotiimin kirjallinen kannanotto selkeyttää sekä leikkauksen ajoitusta että tarvittaessa antibioottisuojaa. Tämä yhteistyö parantaa hoidon turvallisuutta suoraan.

Milloin ei sovi

  • Potilaat, jotka saavat parhaillaan solunsalpaajahoitoa ja joiden veriarvot ovat matalatKun valkosolujen ja verihiutaleiden määrä on matala, elektiivistä leikkausta lykätään. Se ei tarkoita hoidon peruuntumista, vaan oikean hetken odottamista.
  • Potilaat, joiden leuka on saanut suuren sädehoitoannoksenJos sädehoitokenttä ja annos kattavat implanttialueen, osteoradionekroosin riski korostuu. Tässä ryhmässä päätöstä ei tee hammaslääketiede yksin, vaan se tehdään yhdessä sädehoidon erikoislääkärien kanssa.
  • Syöpäpotilaat, jotka käyttävät suuriannoksista bisfosfonaattia tai angiogeneesin estäjääTähän lääkeryhmään liittyy leukaluun lääkeainekohtaisen osteonekroosin riski. Leikkauspäätöstä ei tehdä ilman lääkkeen määränneen syöpähoitotiimin kannanottoa.
  • Potilaat, joiden kudosten paraneminen sädehoidon jälkeen on vielä arvioimattaKoska säteilyn vaikutus on pysyvä, ”kuinka paljon aikaa on kulunut” ei yksinään ole riittävä mittari. Alueen nykytila arvioidaan erikseen tutkimuksella ja kuvantamisella.

Miten arvio etenee

Kun potilaalla on syöpähoitohistoria, suunnitelma rakennetaan tavallisen implanttiarvion päälle lisäkerroksena.

  1. 1

    Tuo syöpähoitoa koskevat asiakirjasi

    Epikriisi, hoitopäivämäärät, käytetyt lääkkeet ja mahdollinen sädehoitoseloste. Ilman näitä asiakirjoja turvallista arviota ei voi tehdä.

  2. 2

    Jos olet saanut sädehoitoa, selvitä sädehoitokenttä

    Sädehoitoselosteessa lukee, mitä aluetta on säteilytetty ja millä annoksella. Jos sinulla ei ole sitä, voit pyytää sen hoidon antaneesta yksiköstä; tämä tieto on päätöksen keskiössä.

  3. 3

    Veriarvot arvioidaan yhdessä syöpähoitotiimin kanssa

    Jos taustalla on solunsalpaajahoito, se, millä tasolla valkosolut ja verihiutaleet ovat turvallisia, ei määräydy yhdellä yleispätevällä rajalla, vaan yhdessä hoitoprotokollasi tuntevan syöpähoitotiimin kanssa.

  4. 4

    Leukaluu kuvataan CBCT:llä

    Säteilyä saaneen alueen luun nykytila arvioidaan kolmiulotteisella kuvalla. Se on konkreettisin tieto, johon päätös perustuu.

  5. 5

    Syöpähoitotiimiltä pyydetään kirjallinen kannanotto

    Leikkauksen ajoitus, tarvittaessa antibioottisuoja ja mahdolliset lisäriskit tarkennetaan yhdessä syöpähoitotiimin kannanoton kanssa.

  6. 6

    Jos hoito sopii, tehdään suunnitelma, jos ei, vaihtoehto

    Jos arvion lopuksi implantille on sopiva ajankohta, suunnitelma rakennetaan sen mukaan. Jos ei ole, sanomme sen suoraan ja keskustelemme vaihtoehtoisista ratkaisuista.

Tässä ryhmässä keskusteltavat suunnitelmavaihtoehdot

Seuraavat vaihtoehdot tulevat esiin potilailla, joilla on syöpähoitohistoria. Syöpähoitohistoriasi ja suusi nykytila ratkaisevat, mikä niistä on oikea.

01

Hoidon päättymisen ja toipumisen odottaminen

Solunsalpaajahoidon jälkeen yleisimmin valittu tie. Kun veriarvot korjaantuvat, implanttiarvio tulee uudelleen ajankohtaiseksi; odotusaika ei mene hukkaan, sillä suun terveyttä seurataan myös tänä aikana.

02

Suunnitelma ilman luunsiirtoa

Luunsiirto tarkoittaa erillistä leikkausta ja kuukausien lisäparanemista. Kun säteily on jo hidastanut paranemiskykyä, tämän vaiheen jääminen pois voi olla merkittävä etu; kun tuki haetaan leuan syvästä kovasta kerroksesta, luunsiirto ei useimmiten tule kyseeseen.

03

Leikkausten määrän vähentäminen

Jokainen lisäleikkaus tuo tulehdus- ja paranemisriskin uudelleen esiin. Lyhyt hoitoaika tarkoittaa tässä ryhmässä riskin kokonaiskeston lyhenemistä.

04

Implanttien varaan tuettu irtoproteesi

Välimuotoinen ratkaisu, joka saa vakautensa muutamasta implantista ja jossa leikkauksen laajuus on rajatumpi. Tästä vaihtoehdosta voidaan keskustella, jos sädehoitokenttä on laaja tai riski suuri.

05

Irrotettava kokoproteesi

Tie ilman leikkausta. Potilailla, joilla osteoradionekroosin riski on todettu suureksi, tämä voi olla turvallisin vaihtoehto ainakin joksikin aikaa.

Riskit, jotka on hyvä tietää

Seuraavat tilanteet ovat yleisempiä etenkin potilailla, joilla on taustalla sädehoito tai solunsalpaajahoito, ja ne on hyvä tietää etukäteen.

Osteoradionekroosi

Säteilyä saaneen leuan luu menettää paranemiskykynsä, eikä paljastunut luu peity. Tavallisimmin sen laukaisee leikkaustoimenpide, kuten hampaan poisto, ja sitä voi esiintyä vielä vuosia sädehoidon jälkeen.

Tulehdusriski

Solunsalpaajahoidon aikana vastustuskyky heikkenee tilapäisesti. Jos leikkaus tehdään tänä aikana, tulehduksen hallinta vaikeutuu; siksi odotetaan, kunnes veriarvot ovat korjaantuneet.

Verenvuotoriski

Kun verihiutaleiden määrä on matala, verenvuodon hallinta vaikeutuu. Osa syöpäpotilaista käyttää lisäksi verenohennuslääkettä; silloin riski tulee kahdesta lähteestä yhtä aikaa.

Leukaluun lääkeainekohtainen osteonekroosi

Erillinen tilanne, jota voi esiintyä suuriannoksista bisfosfonaattia tai angiogeneesin estäjää käyttävillä potilailla. Teemme päätöksen yhdessä lääkkeen määränneen syöpähoitotiimin kanssa.

Suun kuivuus

Pään ja kaulan alueen sädehoito voi vaikuttaa sylkirauhasiin ja aiheuttaa suun kuivumista. Kuivassa suussa reikien, parodontiitin ja sieni-infektion riski kasvaa.

Paraneminen ja pitkäaikainen seuranta

Kun potilaalla on syöpähoitohistoria, paranemista seurataan tiheämmin ja tarkemmin.

  1. Ensimmäiset päivät

    Turvotus ja arkuus eivät poikkea tavallisesta, mutta tänä aikana haava-aluetta ja yleisvointiasi tarkastetaan tavallista useammin.

  2. Ensimmäinen viikko

    Tiivis seuranta tulehduksen tai verenvuodon merkkien varalta jatkuu. Jokaisesta odotetusta poikkeavasta löydöksestä on ilmoitettava varhain.

  3. Ensimmäiset kuukaudet

    Tarkastuksia on tiheämmin kuin potilailla, joilla ei ole syöpähistoriaa. Sädehoitokentän kudosten tila arvioidaan jokaisella käynnillä uudelleen.

  4. Pitkä aikaväli

    Koska säteilyn vaikutus on pysyvä, sädehoitokentässä olevan implantin ympäristöä seurataan säännöllisesti vuosien ajan. Osteoradionekroosin riski ei pienene ajan myötä, joten seurannan on oltava jatkuvaa.

Älä odota näissä tilanteissa

  • Jos näet säteilyä saaneella alueella paljastunutta luuta, joka ei peity. Tämä on osteoradionekroosin tyypillinen merkki. Ilmoita siitä odottamatta, oli se kivulias tai ei.
  • Jos sinulla on kuumetta tai kasvavaa turvotusta. Syöpähoitoja saaneella potilaalla tulehdus voi edetä nopeammin. Jos turvotus leviää, mene suoraan päivystykseen.
  • Jos verenvuoto ei lakkaa tai lisääntyy. Jos verihiutaleidesi määrä on matala tai käytät verenohennuslääkettä, älä vähättele verenvuotoa; soita klinikalle.
  • Jos suuhun tulee solunsalpaajahoidon aikana haavaumia tai valkoisia läiskiä. Ne voivat olla merkki limakalvotulehduksesta (mukosiitti) tai sieni-infektiosta. Kerro siitä sekä syöpähoitotiimillesi että hammaslääkärillesi.

Kustannuksiin vaikuttavat tekijät

Syöpähoitohistoria ei suoraan muuta hintaa; se vaikuttaa lisäarvion ja seurannan määrään. Tekijät ovat nämä:

Lisäarvio yhdessä syöpähoitotiimin kanssa
Kirjallisen kannanoton pyytäminen ja tarvittaessa lisätutkimukset ovat tässä ryhmässä vaihe, jota ei voi ohittaa, ja osa prosessia.
Kuvantamisen laajuus
Säteilyä saaneen alueen tila arvioidaan yksityiskohtaisesti CBCT-kuvalla; tämä voi olla laajempi kuin tavallinen implanttiarvio.
Tarvitaanko lisätoimenpiteitä
Jos suunnitelma ilman luunsiirtoa on mahdollinen, se lyhentää sekä kustannuksia että paranemisaikaa; jos luunsiirto tarvitaan, se lisätään omana eränään.
Seurannan tiheys
Tässä ryhmässä tarkastuksia on tiheämmin; tämä kasvattaa pitkäaikaisen ylläpidon osuutta, mutta suojaa implantin turvallisuutta suoraan.

Usein kysyttyä

Voiko implantin saada solunsalpaajahoidon jälkeen?

Yleensä kyllä, mutta ei heti. Kun solunsalpaajahoito on päättynyt ja syöpähoitotiimi pitää veriarvoja sopivina, implanttia voidaan arvioida. Aktiivisen solunsalpaajahoidon aikana elektiivistä leikkausta lykätään, koska tulehdus- ja verenvuotoriski voi olla hallitsemattomalla tasolla.

Voiko sädehoitoa saaneelta potilaalta poistaa hampaan?

Jos olet saanut sädehoitoa pään ja kaulan alueelle, tätä kysymystä käsitellään huolellisesti. Säteilyä saaneessa leuassa tehty hampaan poisto voi lisätä osteoradionekroosin riskiä. Päätös tehdään säteilyannoksen, sädehoitokentän ja alueen nykytilan perusteella, tarvittaessa yhdessä sädehoidon erikoislääkärien kanssa.

Mikä on osteoradionekroosi, ja voiko implantti laukaista sen?

Osteoradionekroosi tarkoittaa, että säteilyä saaneen alueen luu menettää paranemiskykynsä eikä paljastunut luu peity. Koska implanttileikkaus on hampaan poiston tavoin luuta vaurioittava toimenpide, siihen liittyy tämä riski suuren säteilyannoksen saaneessa leuassa. Riski ei ole kaikilla sama; se vaihtelee annoksen ja sädehoitokentän mukaan.

Kuinka pian solunsalpaajahoidon päättymisen jälkeen implantin voi saada?

Yhtä kiinteää aikaa ei ole. Ratkaisevaa ei ole kalenteri, vaan se, pitääkö syöpähoitotiimi veriarvojasi sopivina. Päätös tehdään yhdessä hoitoprotokollasi tuntevan syöpähoitotiimin kanssa.

Mikä merkitys sädehoidon annoksella on implanttipäätöksessä?

Hyvin suuri. Leukaan kohdistunut kokonaisannos ja se, kattaako sädehoitokenttä implanttialueen, määräävät suoraan osteoradionekroosin riskin. Tieto löytyy sädehoitoselosteesta, ja arvion ensimmäinen vaihe on nähdä tämä seloste.

Mitä teen, jos hammasta särkee solunsalpaajahoidon aikana?

Kiireellistä hammasongelmaa ei lykätä, vaikka veriarvosi olisivat matalat, mutta toimenpide tehdään yhteistyössä syöpähoitotiimisi kanssa. Kerro tilanteesta sekä syöpähoitotiimillesi että hammaslääkärillesi; he päättävät yhdessä turvallisimmasta tavasta.

Käytän osteoporoosilääkettä ja saan myös syöpähoitoa. Onko implantti riskialtis?

Osteoporoosiannoksin käytetyt bisfosfonaatit sekä syöpähoidossa käytetyt suuriannoksiset bisfosfonaatit ja angiogeneesin estäjät eivät ole samalla riskitasolla. Se, mitä lääkettä ja millä annoksella käytät, vaikuttaa implanttipäätökseen suoraan; käsittelemme aihetta erikseen osteoporoosia ja implantteja koskevalla sivullamme.

Onko jokainen sädehoito implantin este?

Ei. Pään ja kaulan ulkopuolelle annetulla sädehoidolla ei ole yhteyttä leukaluuhun. Kun sädehoito on jättänyt leuan kentän ulkopuolelle tai annos on ollut pieni, implanttia voidaan yleensä arvioida samoin kuin potilaalla, jolla ei ole syöpähistoriaa.

Lähteet

Aiheeseen liittyvät sivut

Seuraava vaihe

Lähetä röntgenkuvasi, käydään vaihtoehdot yhdessä läpi.

Jaa tomografia- tai panoraamaröntgenkuvasi, niin kerromme 24 tunnin kuluessa, mikä vaihtoehto on hampaasi kohdalla realistinen.

Hae