Mistä purressa särkevä hammas kertoo?

Hammas ei ole kiinni suoraan luussa. Juuren ja luun välissä on ohut sidekudos, periodontaaliligamentti, joka kannattelee hammasta kuin tyyny; sen paineaistimien ansiosta tunnet, kuinka kovaa asiaa puret. Pureskellessa syntyvä kipu tulee tästä kudoksesta ja juurenkärjen alueelta. Hampaan sisällä olevasta hermosta tuleva kipu on yleensä toisenlaista: sen laukaisee kuuma, kylmä tai makea, eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä puremisen kanssa. Tärkeä poikkeus on kuitenkin olemassa: jos hampaassa on halkeama, purentavoima liikuttaa osia, ja kipu tulee taas sisällä olevasta elävästä kudoksesta. Siksi purentakipu ei yksinään sulje pois sitä, että hermo on elossa.

Tämä ero on puolet diagnoosista. Hammas, joka vihlaisee kylmästä vedestä mutta ei oireile purressa, kertoo elävän hermon ärtymisestä. Hammas, joka ei reagoi kylmään lainkaan mutta sattuu purressa, kertoo päinvastaista: sisällä oleva hermo on kuollut ja tulehdus on edennyt juurenkärkeen.

Harmittomin syy on purennassa liian korkeaksi jäänyt paikka. Jos uusi paikka tai kruunu on hiuksen verran naapureitaan korkeampi, se hammas osuu ensimmäisenä joka kerta, kun suljet leukasi, ja kantaa kuorman yksin; sen alla oleva sidekudos rusentuu. Oire on selvä: kipu alkaa heti toimenpiteen jälkeen, eikä sitä ole, kun et käytä hammasta. Korjaus kestää hammaslääkärin tuolissa muutaman minuutin.

Toinen syy on juurenkärjen tulehdus. Syvä reikä tai vanha vamma tappaa hampaan sisällä olevan elävän kudoksen; bakteerit kulkevat juurikanavan läpi ja pääsevät juurenkärjestä luuhun, jossa ne käynnistävät tulehduksen. Hammas sattuu purressa ja koputettaessa, ja potilas kuvaa sitä usein ”kuin se olisi pidentynyt”. Kipu on tylppää, muuttuu jatkuvaksi ja pahenee öisin makuulla. Tilanne ei parane itsestään: lähde on hampaan sisällä suljetussa tilassa, jonne elimistön puolustus ei ylety.

Kolmas syy on haljenneen hampaan oireyhtymä, ja sen tunnusmerkki on hyvin selvä: kipu ei tule puremisen aikana vaan sillä hetkellä, kun päästät purennan irti. Syy on mekaaninen. Purentavoima erottaa halkeaman kaksi puolta hieman toisistaan; kun paine poistuu, osat painuvat takaisin yhteen ja ärsyttävät sisällä olevaa elävää kudosta. Tuloksena on lyhyt, terävä, veitsenviiltoa muistuttava kipu. Koska halkeama ei jätä jälkeä tavalliseen röntgenkuvaan, potilas voi kulkea vuosia vastauksella ”sinussa ei ole mitään vikaa”; koko sen ajan halkeama etenee jokaisella puraisulla hieman lisää.

Neljäs syy on murtunut hammas, ja siinä on kaksi erilaista lopputulosta. Purupinnan kyhmyn lohkeaminen ei vie hammasta; jäljelle jäävä rakenne päällystetään kruunulla, ja hammas pysyy käytössä. Juuren päästä päähän halkaiseva pystysuora murtuma sen sijaan avaa bakteereille tien, jota ei voi sulkea, eikä hammasta enää voi pelastaa. Näitä kahta ei erota kivun voimakkuus vaan se, kuinka syvälle murtuma ulottuu.

Kaikki purressa särkevät hampaat eivät ole kiireellisiä, mutta osassa kiire mitataan tunneissa. Ratkaisevaa ei ole kivun voimakkuus vaan se, mitä siihen liittyy.

Purentakivussa oikean hoidon valinta riippuu oikean syyn löytämisestä. Alla oleva järjestys on diagnoosia, ei hoitoa varten; lopuksi selviää, mikä hammas särkee, mistä syystä ja voidaanko hammas säilyttää.

1. 1

   Selvitämme kivun taustan

   Tuleeko kipu purressa vai purennan irrotessa, mitä kylmä ja kuuma tekevät, onko hampaaseen tehty viime kuukausina paikka tai juurihoito. Nämä kolme vastausta rajaavat syytä merkittävästi.

2. 2

   Purutesti

   Pyydämme sinua puremaan purutikkua purupinnan kyhmyjen päällä yksi kerrallaan. Se kyhmy, jonka kohdalla kipu tulee purennan irrotessa, on halkeaman kohta. Tämä yksinkertainen testi paikantaa halkeaman, jota tavallinen röntgenkuva ei näytä.

3. 3

   Vitaliteetti- ja koputustesti

   Kylmätestillä selvitämme, onko hampaan sisällä oleva kudos elävää. Hammas, joka ei reagoi kylmään lainkaan ja sattuu koputettaessa, on juurenkärjen tulehduksen kuva. Jos reaktio kylmään on voimakas ja pitkäkestoinen, kudos on vielä elävää, ja suunnitelma muuttuu.

4. 4

   Purennan tarkistus

   Katsomme artikulaatiopaperin avulla, mikä hammas koskettaa ensimmäisenä, kun suljet leukasi. Uuden paikan jälkeen alkaneen kivun syy tulee tässä näkyviin, ja korjaus tehdään samalla käynnillä.

5. 5

   Kuvantaminen

   Periapikaalinen röntgenkuva näyttää juurenkärjen tulehduksen tummana varjona mutta ei näytä halkeamaa. Kartiokeilatomografia (CBCT) paljastaa luukadon muodon ja juuren pystysuorat murtumat; hienossa halkeamassa kuva voi olla puhdas, eikä se sulje murtumaa pois. Varman vastauksen antaa se, että halkeama nähdään suoraan, kun vanha paikka poistetaan.

Hoito vaihtelee syyn mukaan, ja erot ovat suuria: toisessa päässä on viiden minuutin korjaus, toisessa hampaan poisto. Järjestys alkaa kevyimmästä toimenpiteestä.

Purentakipu ei ole oire, joka korjaantuisi ajan kanssa itsestään. Emme kirjoita seuraavia asioita pelotellaksemme, vaan jotta osaat kysyä oikean kysymyksen, kenen lääkärin luona sitten käytkin.

Toipumisaika vaihtelee syyn mukaan. Alla näet, mitä kullakin neljällä eri polulla tapahtuu.

1. Jos purentaa korjattiin: 2–5 päivää

   Rusentuneen sidekudoksen toipuminen kestää muutaman päivän. Ensimmäisenä päivänä hammas on vielä arka, sitten arkuus helpottaa nopeasti. Jos kipu jatkuu viidentenä päivänä, purenta tarkistetaan uudelleen.

2. Jos tehtiin juurihoito: muutama päivä, sitten kuukausia

   Toimenpidettä seuraavina päivinä hammas aristaa purressa, ja arkuus vähenee päivä päivältä. Luun tulehduksen paraneminen kestää kuukausia, ja seuraamme sitä kontrolliröntgenkuvilla. Älä pure sillä puolella mitään kovaa ennen kuin kruunu on tehty.

3. Jos tehtiin kruunu: kipu loppuu ensimmäisinä päivinä

   Heti kun kyhmyt on sidottu yhteen, halkeaman liike pysähtyy ja purentakipu häviää. Jos sinulla on taipumusta yölliseen puristeluun, otamme suojaavan purentakiskon käyttöön tässä vaiheessa; jos halkeaman aiheuttavaa voimaa ei poisteta, naapurihampaat ovat seuraavina vuorossa.

4. Jos hammas poistettiin: suunnitelma aukolle

   Poistokohta umpeutuu muutamassa viikossa, ja varsinainen päätös koskee sitä, millä aukko täytetään; tässä kohtaa implantti tulee kyseeseen. Yhden hampaan korvaamiseen tavallinen implanttihoito riittää. Potilailla, jotka ovat samoista syistä menettäneet useita hampaita, ratkaisemme koko suun yhdellä suunnitelmalla: implantit lukittuvat mekaanisesti leuan syvällä olevaan kovaan basaaliluuhun, kortikaaliseen kerrokseen. Tavallinen implantti sen sijaan asetetaan pinnalla olevaan hammasharjanteeseen, joka katoaa hampaiden mukana; kun tilavuus ei riitä, ensin tehdään luunsiirto ja luutumista odotetaan kuukausia. Siitä ero syntyy. Luunsiirtoa ja kuukausien odotusta ei tarvita, ja kolmen klinikkapäivän jälkeen lähdet kiinteiden hampaidesi kanssa.

Emme anna tällä sivulla yhtä lukua: saman oireen takaa voi löytyä viiden minuutin purennan korjaus tai hampaan poisto ja sen jälkeen laadittava suunnitelma. Kerromme oikean luvun tutkimuksen ja kuvantamisen jälkeen. Hintaan vaikuttavat tekijät:

Kivun syy

Purennan korjaus, juurihoito, kruunu ja hampaan poisto ovat täysin eri toimenpiteitä; myös niiden kesto, materiaalit ja käyntien määrä eroavat. Ennen syyn selvittämistä annettu luku muuttuu klinikalla väistämättä.

Hampaan sijainti suussa

Takaposkihampaissa on enemmän juurikanavia kuin etuhampaissa, ja hoito kestää vastaavasti pidempään. Sama toimenpide tarkoittaa eri hampaassa eri työmäärää.

Kuinka monta hammasta on mukana

Jos taustalla on yöllistä puristelua tai pitkään jatkunutta toispuolista pureskelua, ongelma ei jää yhteen hampaaseen. Yhden hampaan varaan laadittu suunnitelma ja koko suun kattava suunnitelma lasketaan eri tavoin.

Poiston jälkeen valittu ratkaisu

Se, suljetaanko aukko implantilla vai sillalla, ja päälle tulevan rakenteen materiaali vaikuttavat suoraan kokonaisuuteen. Kerromme käyttämämme materiaalin merkin kirjallisesti heti alussa.