Leukaluun tulehdus (osteomyeliitti): oireet ja milloin on kiire?

Osteomyeliitti tarkoittaa luun tulehdusta. NHS kuvaa sen kivuliaaksi luutulehdukseksi, joka paranee yleensä varhain aloitetulla antibiootilla, mutta hoitamattomana voi johtaa vakaviin pitkäaikaisiin ongelmiin, kuten pysyvään luuvaurioon. Leuassa bakteerit pääsevät luuhun useimmiten suusta: juuresta tulehtuneesta hampaasta, syvästä ientaskusta, hampaan poistohaavasta tai murtumasta. Oireet muistuttavat NHS:n yleistä kuvausta: kova kipu, turvotus, lämmön tunne alueella, ihon punoitus ja korkea kuume.

Myös alttiimmat ryhmät tunnetaan. NHS mainitsee riskitekijöinä aiemmin sairastetun osteomyeliitin, diabeteksen, murtuman, avohaavan, aiemmat infektiot ja leikkaukset sekä vastustuskykyä heikentävät tilat, kuten solunsalpaajahoidon tai HIV:n. Leuassa lähtökohtana on usein hoitamatta jäänyt hammastulehdus tai hampaan poistohaava.

Hampaan poiston jälkeisessä sitkeässä kivussa kuiva kuoppa (alveoliitti) sekoitetaan useimmin. MSD Manualsin mukaan kuiva kuoppa on kipua, joka johtuu paljaaksi jääneestä luusta, kun poistokuopan verihyytymä hajoaa, ja sitä esiintyy useimmiten alaleuan poskihampaiden ja viisaudenhampaiden poiston jälkeen. Saman lähteen mukaan riskitekijöitä ovat tupakointi, heikentynyt vastustuskyky, korkea ikä ja ehkäisytablettien käyttö. Kipu alkaa tyypillisesti toisena tai kolmantena päivänä poiston jälkeen, säteilee korvaan ja voi kestää muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Tila rajoittuu itsestään, mutta se on hyvin kivulias ja vaatii useimmiten hammaslääkärin paikallista hoitoa.

Niitä erottavat merkit ovat selvät. MSD Manualsin mukaan osteomyeliitin erottavat kuivasta kuopasta kuume, paikallinen arkuus ja turvotus. Kuivassa kuopassa on kipua, mutta ei kuumetta eikä laajaa turvotusta; kuoppa näyttää tyhjältä, ja pahaa hajua voi esiintyä. Saman lähteen mukaan kun oireet ovat jatkuneet kuukauden, osteomyeliitin diagnoosin varmistavaa kuollutta luunpalaa (sekvesteri) on etsittävä hammasröntgenillä tai kartiokeilatomografialla (CBCT). Kotona voit pitää kalenteria: poistopäivä, kivun alkamispäivä, kuumemittaukset sekä päivät, jolloin turvotus lisääntyi tai väheni. MSD Manuals kehottaa ohjaamaan potilaan takaisin hammaslääkärille, jos turvotus jatkuu yli 3 päivää poiston jälkeen tai lisääntyy tai kipu voimistuu.

Osteoporoosin tai syövän hoidossa käytetyt lääkkeet muuttavat kuvaa. Luun hajoamista estäviä lääkkeitä (bisfosfonaatit, denosumabi) ja joitakin verisuonten muodostusta estäviä syöpälääkkeitä käyttävillä leukaluu voi jäädä paljaaksi eikä parane; tätä kutsutaan lääkkeeseen liittyväksi leukaluun osteonekroosiksi. MSD Manualsin mukaan diagnoosi tehdään, kun näitä lääkkeitä käyttävällä, pään ja kaulan alueelle sädehoitoa saamattomalla henkilöllä ylä- tai alaleuassa on paljaana kuollutta luuta vähintään 8 viikon ajan; tila esiintyy noin 75 %:ssa tapauksista alaleuassa, jonka verenkierto on yläleukaa heikompi, ja se voi ilmaantua itsestään tai hampaan poiston tai vamman jälkeen. Saman lähteen mukaan osa tapauksista voi olla pikemmin paranematon, hoitoresistentti osteomyeliitti kuin varsinainen kuolio.

Tämä riski ei ole kaikilla sama. MSD Manualsin mukaan useimmat tapaukset esiintyvät suonensisäisesti suuria bisfosfonaattiannoksia saavilla syöpäpotilailla, osteoporoosiin suun kautta bisfosfonaattia käyttävillä kokonaisriski on äärimmäisen pieni, eikä siksi asianmukaisesta bisfosfonaattihoidosta pidä luopua. Jos siis käytät osteoporoosilääkettä, älä lopeta lääkettä itse; jos suunnitteilla on hampaan poiston tai implantin kaltainen toimenpide, kerro hammaslääkärille lääkkeen nimi, antotapa ja käytön kesto. MSD Manuals suosittelee, että tarvittava suukirurgia tehdään mahdollisuuksien mukaan ennen lääkityksen aloittamista ja hampaista huolehditaan säännöllisesti lääkityksen ajan.

Pään ja kaulan alueelle sädehoitoa saaneilla on oma tilansa: sädehoitoon liittyvä luukuolio (osteoradionekroosi). Säteily vähentää luun verenkiertoa pysyvästi, ja vielä vuosienkin kuluttua luu voi hampaan poiston kaltaisen pienen vamman jälkeen jäädä paljaaksi eikä parane. Katsauksessa, johon koottiin tutkimukset suuontelon syövän vuoksi modernia intensiteettimoduloitua sädehoitoa saaneista potilaista, esiintyvyys oli noin 8 %; kirjoittajat toteavat näytön varmuuden olevan hyvin heikko ja yli 50 Gy:n annosten ja alaleuan osallisuuden olevan yhteydessä riskiin. Jos henkilö on saanut sädehoitoa, tämä tieto on annettava hammaslääkärille ennen jokaista hammastoimenpidettä.

Kaikille neljälle on yhteistä, etteivät ne parane, jos ne jätetään oman onnensa nojaan. NHS:n mukaan osteomyeliittiä hoidetaan antibiooteilla yleensä 4–6 viikkoa, vaikeassa tulehduksessa jopa 12 viikkoa, ja jos hoito aloitetaan 3–5 päivän kuluessa tulehduksen alkamisesta, se paranee usein kokonaan. Jos luuhun on muodostunut paise tai tulehdus on kestänyt pitkään ja vaurioittanut luuta, vaurioitunut luu on puhdistettava kirurgisesti. Varhaisen hoitoon hakeutumisen konkreettinen hyöty on tämä: lyhyempi hoito ja vähemmän luukatoa.

Ensimmäisen listan kohdat ovat hampaan poiston jälkeistä odotettua kulkua tai tilanteita, joita voi seurata hammaslääkärin valvonnassa. Jos yksikin toisen listan kohta sopii sinuun, älä odota.

Leukaluun tulehdus kuuluu suu- ja leukakirurgian alaan. Ensimmäinen käynti on usein hampaan poistaneella hammaslääkärillä.

1. 1

   Ensin hälytysmerkit

   Jos on hengitys-, puhe- tai nielemisvaikeutta, silmään tai kaulalle leviävää turvotusta tai suu ei aukea, arvio tehdään päivystyksessä.

2. 2

   Esitiedot ja lääkelista

   Kysytään hampaan poiston tai hammastulehduksen ajankohta, kivun alkamispäivä, kuume, diabetes, tupakointi ja vastustuskykyä heikentävät hoidot. Osteoporoosi- ja syöpälääkkeiden nimi, antotapa ja käytön kesto sekä pään ja kaulan alueen sädehoito kirjataan aina; nämä tiedot muuttavat diagnoosia.

3. 3

   Suun tutkimus

   Arvioidaan, onko poistokuoppa sulkeutunut, onko näkyvissä paljasta luuta, onko ikenessä erittävää reikää (fisteli), heiluvatko viereiset hampaat ja mihin asti turvotus ulottuu.

4. 4

   Kuvantaminen

   Hammasröntgenillä, panoraamaröntgenillä (OPTG) tai kartiokeilatomografialla (CBCT) etsitään luun kato-alueita ja kuollutta luunpalaa. MSD Manuals suosittelee etsimään tätä palaa erityisesti silloin, kun vaivat ovat jatkuneet kuukauden.

5. 5

   Tarvittaessa verikokeet ja näyte

   NHS:n mukaan osteomyeliitissä voidaan ottaa verikokeita, tehdä kuvantamista ja ottaa näyte luusta. Näyte kertoo, mikä bakteeri on syynä ja mikä antibiootti tehoaa.

6. 6

   Hoito- ja seurantasuunnitelma

   Määritetään antibioottihoidon kesto, tarvittaessa kuolleen luun puhdistus ja kontrollien väli. Jos lähde on hammas, sen hoito tai poisto kuuluu suunnitelmaan.

Kuivaa kuoppaa, osteomyeliittiä, lääkkeeseen liittyvää kuoliota ja sädehoitoon liittyvää luukuoliota hoidetaan eri tavoin.

Alla ovat päätökset, jotka useimmiten maksavat aikaa ja luuta. Kerromme ne, jotta osaat kysyä oikeita kysymyksiä, oli lääkärisi kuka tahansa.

Kesto vaihtelee paljon tilan mukaan. Alla oleva kulku on lähteiden antama kehys; sinua hoitavan kirurgin suunnitelma menee edelle.

1. Ensimmäiset 3 päivää poiston jälkeen

   Turvotus ja kipu kuuluvat odotettuun kulkuun. Jos ne lisääntyvät kolmannen päivän jälkeen tai kipu voimistuu, MSD Manuals kehottaa palaamaan hammaslääkärille.

2. 3–5 päivää tulehduksen alkamisesta

   NHS:n mukaan osteomyeliitti paranee usein kokonaan, jos hoito aloitetaan tämän ajan kuluessa. Tämä aikaikkuna on varhaisen hoitoon hakeutumisen suurin hyöty.

3. 4–6 viikkoa

   NHS:n mukaan antibioottihoidon tavallinen kesto; vaikeassa tulehduksessa se voi pidentyä jopa 12 viikkoon.

4. Kuukausi

   MSD Manuals suosittelee etsimään kuollutta luunpalaa röntgenillä tai kartiokeilatomografialla, kun vaivat ovat jatkuneet näin kauan.

5. 8 viikkoa

   Jos lääkettä käyttävällä paljas luu on näkyvissä tätä kauemmin, diagnoosiksi tulee lääkkeeseen liittyvä kuolio, ja hoito suunnitellaan sen mukaan.

Emme anna tässä yhtä lukua, koska hampaan poiston jälkeisen sitkeän kivun taustalla voi olla yhdellä tai kahdella sidoksella paraneva kuiva kuoppa tai viikkojen antibioottihoitoa ja kirurgiaa vaativa luutulehdus. Laajuuden määrittävät tekijät:

Diagnoosi

Kuiva kuoppa, osteomyeliitti, lääkkeeseen liittyvä kuolio ja sädehoitoon liittyvä luukuolio ovat hoidoltaan täysin erilaisia.

Kuvantaminen ja laboratoriokokeet

Panoraamaröntgen, kartiokeilatomografia, verikokeet ja luunäyte ovat kukin oma kokonaisuutensa.

Hoidon kesto ja paikka

Kotona suun kautta otettava antibiootti ja sairaalassa suonensisäinen hoito ja kirurginen puhdistus eivät ole laajuudeltaan samaa.

Hammassuunnitelma paranemisen jälkeen

Menetettyjen hampaiden korvaaminen suunnitellaan erikseen luun tilan sekä lääke- ja sädehoitohistorian mukaan.