Hampaani siirtyvät: mistä se johtuu ja kuinka nopeasti se etenee?

Hammas ei ole kuin luuhun kiinnitetty naula; juuren ja luun välissä on ohut sidekudos, ja hammas voi liikkua hyvin vähän koko elämän ajan. Yhdysvaltain oikojahammaslääkärien yhdistys (AAO) kirjoittaa, että hampaiden liike on luun jatkuvaan uusiutumiseen perustuva, koko elämän kestävä luonnollinen prosessi ja että puhuessa, puraistessa ja pureskellessa hampaisiin kohdistuva voima siirtää niitä siihen suuntaan. Kun hammas puuttuu tai tuki heikkenee, tästä luonnollisesta liikkeestä tulee selvää siirtymistä.

Siirtymisellä on neljä eri lähdettä, ja niiden nopeudet eroavat paljon. Etuhampaiden viuhkamaisen levähtämisen yksityiskohdat ovat hampaiden harventumista käsittelevällä sivulla; tässä varsinainen kysymys on, kuinka nopeasti siirtyminen etenee, mitä voi seurata ja minkä kanssa ei pidä odottaa.

Ensimmäinen lähde on poiston jälkeinen aukko. Leeds Dental Institutessa tehdyssä tutkimuksessa verrattiin sataa potilasta, joilla oli vastapurijaton takahammas, sataan henkilöön, jotka oli kaltaistettu iän, sukupuolen ja luun tason mukaan; vastapurijattomista hampaista 92 %:ssa todettiin pitenemistä. Keskimääräinen piteneminen oli 1,68 millimetriä, ja joissain tapauksissa se lähestyi neljää millimetriä; vertailuryhmässä arvo oli 0,24 millimetriä. Piteneminen oli yläleuassa selvästi suurempaa kuin alaleuassa. Saman tutkimusryhmän toisessa tutkimuksessa havaittiin, että aukon molemmin puolin olevat hampaat kallistuivat aukkoa kohti ja että aukon edessä oleva hammas saattoi lisäksi kiertyä akselinsa ympäri; aukon takana olevan hampaan kallistuminen oli joskus hyvin selvää.

Myös liikkeen nopeus on mitattu. Journal of Dental Researchissa julkaistussa tutkimuksessa seurattiin 116 hoitamatonta takahammasaukkoa peräkkäisillä röntgenkuvilla, ja aukon molemmin puolin olevien hampaiden välinen etäisyys lyheni ensimmäisenä vuonna keskimäärin alle millimetrin; nopeinta kaventuminen oli kahtena ensimmäisenä vuonna poiston jälkeen, ja myöhempinä vuosina se hidastui vähitellen. Kirjoittajien mukaan kahden ensimmäisen vuoden jälkeen liike on yleensä hidasta ja pientä.

Tämä löydös oikaisee myös yleisen uskomuksen. JADA-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa, jossa 111 potilasta seurattiin mediaanisesti 6,9 vuotta, viereisten hampaiden välinen etäisyys lyheni useimmilla potilailla, joilta puuttui yksi takahammas, millimetrin tai vähemmän; vastahampaan piteneminen jäi 99 %:ssa tapauksista millimetriin tai sen alle, ja viereisten hampaiden luukato oli 83 %:ssa tapauksista millimetrin tai sen alle. Kirjoittajat katsovat, ettei välitön hoito yksittäisessä takahammasaukossa välttämättä ole useimmille potilaille tarpeen, ja suosittelevat sen sijaan säännöllistä seurantaa. Kahden tutkimuksen luvut eivät täysin vastaa toisiaan; toinen mittasi pitenemistä kipsimalleista, toinen röntgenkuvista ja eri menetelmällä. Yhteinen viesti on tämä: yksittäisessä takahammasaukossa siirtyminen on todellista, mutta useimmiten hidasta ja rajallista.

Toinen lähde on parodontiitti, ja se on otettava paljon vakavammin. Journal of Periodontologyn katsauksen mukaan parodontiittipotilailla luukadon aiheuttamaa hampaiden siirtymistä (patologinen migraatio) on raportoitu 30–55,8 %:lla, ja se on usein vaiva, joka tuo potilaan hammaslääkäriin. Iranissa tehdyssä tutkimuksessa, jossa käytiin läpi 370 potilaan tiedot, osuudeksi saatiin 11,4 % (35 potilasta 314 parodontiittipotilaasta), eikä lievää parodontiittia sairastavista kenelläkään todettu siirtymistä; siirtyminen yleistyi sairauden vaikeutuessa. Jos etuhampaasi siis siirtyvät, taustalla voi olla pitkälle edennyt luukato.

Katsaus korostaa myös, ettei siirtymisellä ole yhtä syytä: luukato on päätekijä, mutta osansa ovat myös kielen, poskien ja huulten paine, tulehtuneiden ientaskujen paine, purentavirheet sekä tavat, kuten huulten pureminen. Samassa katsauksessa todetaan, että varhaisvaiheessa siirtyneet hampaat palaavat joskus itsestään parodontiitin hoidon jälkeen. Tämä on konkreettinen hyöty siitä, että hakeudut hoitoon ajoissa.

Kolmas lähde on retentiokojeen käyttämättä jättäminen oikomishoidon jälkeen. NHS kirjoittaa, että oikomiskojeen poiston jälkeen tarvitaan retentiokoje, jotta hampaat eivät palaa entisille paikoilleen. AAO:n mukaan heti hoidon jälkeen on asettumisvaihe, jolloin hampaat palaavat herkimmin entisille paikoilleen; jo muutaman päivän tauko retentiokojeen käytössä voi siirtää hampaita selvästi, ja retentiokojetta tarvitaan usein koko elämän ajan.

Neljäs lähde on ikä itse. AAO kirjoittaa, että iän myötä hampaat siirtyvät luonnostaan, mikä voi aiheuttaa alaetuhampaiden ahtautumista tai ylähampaiden harventumista, ja että purentavirheet eivät korjaannu itsestään vaan voivat pahentua ajan mittaan. Tämä on hitaasti etenevä, useimmiten kivuton muutos; jos mukana on kuitenkin parodontiitti, nopeus muuttuu.

Ensimmäisen listan tilanteet etenevät hitaasti, ja ne voidaan hoitaa suunnitellulla käynnillä. Jos jokin toisen listan kohdista koskee sinua, mene hammaslääkäriin odottamatta seuraavaa tarkastusta.

Alla oleva järjestys kuvaa arviota, jota voit odottaa hammaslääkäriltä siirtyvien hampaiden vuoksi. Ota käynnille mukaan vanhat valokuvasi ja mahdolliset vanhat röntgenkuvasi.

1. 1

   Aloita kotona: valokuva samasta kulmasta

   Ota kerran kuukaudessa kuva samassa valossa ja samasta kulmasta, hampaat yhteen purtuina ja hymyillen. Vertailu on yksinkertaisin todiste, joka näyttää hammaslääkärille, eteneekö siirtyminen todella. Myös vanhat hää- tai lomakuvat käyvät.

2. 2

   Hammaslanka ja ruoan juuttuminen

   Jos hammaslanka menee nyt vastuksetta välistä, josta se ennen meni vain vaivoin, tai jos ruokaa on alkanut juuttua uuteen kohtaan, kahden hampaan välinen kosketus on voinut aueta. Kirjaa, missä välissä se on.

3. 3

   Ientaskujen mittaus ja heilumisen testaus

   Hammaslääkäri mittaa jokaisen hampaan ympäriltä ientaskun ja katsoo verenvuotoa ja heilumista. Tämä on se varsinainen vaihe, joka erottaa, johtuuko siirtyminen parodontiitista vai aukosta.

4. 4

   Röntgenkuva

   Röntgenkuvasta näkyvät luun taso juuren ympärillä, puuttuvien hampaiden paikat ja viereisten hampaiden kallistuma. Jos sinulla on vanhoja röntgenkuvia, vertailu näyttää liikkeen nopeuden.

5. 5

   Purenta ja tavat

   Kysytään ja tarkistetaan, mikä hammas koskettaa ensimmäisenä, kun suu suljetaan, puristelun jäljet sekä tavat, kuten kielen työntäminen ja huulten pureminen. Katsauksen mukaan monet tavat liittyvät siirtymiseen, ja hammaslääkärin on vaikea huomata niitä; kerro itse, mitä tiedät.

6. 6

   Järjestys syyn mukaan

   Jos taustalla on parodontiitti, se hoidetaan ensin; hampaiden siirtäminen tai aukon täyttäminen suunnitellaan vasta, kun ien on rauhoittunut. Jos syy on aukko, päätetään, täytetäänkö aukko ja tarvitaanko oikomishoitoa.

Siirtymiseen ei ole yhtä hoitoa; tehtävä työ riippuu siirtymisen lähteestä.

Alla ovat tämän vaivan kohdalla usein tehdyt väärät päätökset. Kirjoitamme ne, jotta osaat esittää oikeat kysymykset, kenen hammaslääkärin luona sitten käytkin.

Ajat vaihtelevat siirtymisen lähteen ja tehdyn hoidon mukaan. Alla oleva kulku on yleinen kehys; sinut tutkineen hammaslääkärin suunnitelma menee edelle.

1. Kaksi ensimmäistä vuotta poiston jälkeen

   Mittaustutkimuksessa aukon molemmin puolin olevat hampaat lähestyivät toisiaan nopeimmin tänä aikana. Jos harkitset aukon täyttämistä, pyydä tänä aikana tarkastuksissa mittaamaan aukko ja vastahammas; jos muutosta tapahtuu, sinulla on päätöksen tueksi tietoa.

2. Kahden ensimmäisen vuoden jälkeen

   Liike yleensä hidastuu ja jää pieneksi. Säännöllisissä tarkastuksissa voi riittää vertailu valokuvien ja röntgenkuvien avulla.

3. Kuukaudet parodontiitin hoidon jälkeen

   Kun tulehdus rauhoittuu, heiluminen voi vähentyä ja varhaisvaiheessa siirtyneet hampaat voivat palata osittain. Hampaiden siirtäminen tai aukon täyttäminen suunnitellaan yleensä vasta, kun paraneminen on nähty.

4. Oikomishoidon jälkeen

   AAO kirjoittaa, että aluksi retentiokojetta voidaan pyytää pitämään jatkuvasti syömistä ja harjausta lukuun ottamatta ja myöhemmin vain öisin. Kun retentiokojeen käyttö lopetetaan, siirtyminen voi alkaa uudelleen.

Emme anna tässä yhtä lukua, koska siirtyvien hampaiden taustalla voi olla yksittäinen aukko, joka vaatii vain seurantaa, tai pitkälle edennyt luukato, joka vaatii parodontiitin hoitoa ja oikomishoitoa. Laajuuteen vaikuttavat:

Siirtymisen lähde

Aukko, parodontiitti, retentiokojeen laiminlyönti ja ikä ovat täysin erilaisia hoitopolkuja ja eri hammaslääkärien alaa.

Parodontiitin hoidon laajuus

Vaiheita on ammattimaisesta puhdistuksesta ienrajan alapuoliseen syväpuhdistukseen ja kirurgiaan asti.

Tarvitaanko oikomishoitoa

Uuden retentiokojeen ja kokonaan uuden hoidon välillä on suuri ero.

Puuttuvien hampaiden määrä

Yhden aukon täyttäminen ja useamman puuttuvan hampaan suunnitteleminen yhdessä ovat eri mittakaavan töitä.