Nenäni on tukossa toiselta puolelta: voiko syy olla hampaassa?

Nenä koostuu kahdesta erillisestä puoliskosta, jotka normaalisti turpoavat ja aukeavat vuorotellen. Nuhassa, allergiassa ja sään vaihdellessa tukkoisuus koskee yleensä molempia puolia tai vaihtaa puolta. Toiselle puolelle vakiintunut, viikkokausia samassa kohdassa pysyvä tukkoisuus viittaa sen sijaan rakenteelliseen tai pitkittyneeseen syyhyn. Aikuisella listan kärjessä ovat nenän väliseinän vinous, nenäkuorikon suurentuma ja toispuolinen polyyppi. Lapsilla nenään joutunut vierasesine, kaikenikäisillä vamman jälkeen nenän väliseinän sisään kertynyt veri ja harvoin myös nenänsisäiset kasvaimet voivat aiheuttaa saman kuvan.

Tällä listalla on kohta, jota useimmissa yleistajuisissa lähteissä ei mainita lainkaan: hammasperäinen poskiontelotulehdus, lääketieteen kielellä odontogeeninen sinuiitti. Yläleuan poskihampaiden ja välihampaiden juuret ulottuvat yläleuan poskiontelon pohjaan; niiden välinen luu on joillakin paperinohut. Juurenkärkeen asettunut tulehdus, pitkälle edennyt parodontiitti, poskionteloon tunkeutunut juurentäyte, hampaan poiston jälkeen jäänyt suun ja poskiontelon välinen aukko tai poskionteloon ulottuva implantti voi läpäistä tämän kerroksen ja tulehduttaa poskiontelon. Koska poskiontelo on tulehtunut vain toiselta puolelta, myös nenä on tukossa toiselta puolelta.

Osuus ei ole pieni. Alan kattavan katsauksen mukaan 25–40 % kroonisista yläleuan poskiontelotulehduksista on hammasperäisiä, ja tapauksissa, joissa TT-kuvauksessa näkyy vain toispuolinen yläleuan poskiontelon täyttymä, osuus nousee 45–75 %:iin. Jos hampaan mahdollisuutta ei mietitä toispuolisen poskiontelon täyttymän kohdalla, puolet vaihtoehdoista pyyhitään pois heti alussa.

Tilannetta vaikeuttaa ennen kaikkea se, ettei huomattavalla osalla potilaista ole hammassärkyä. Alan katsauksissa kerrotaan, että jopa 29 % tapauksista hakeutuu hoitoon ilman selvää hammassärkyä; lähteenä mainitsemamme state-of-the-art-katsaus toteaa, ettei useimmilla näistä potilaista ole hammassärkyä. Kuollut hammas ei särje, eikä särkemätön hammas tule potilaalle mieleen. Siksi lause ”hampaani ei särje, joten syy ei voi olla hampaassa” ei ole luotettava tapa sulkea hammasta pois.

Haju on tässä erottelussa arvokkain vihjeesi. Hammasperäiselle poskiontelotulehdukselle tyypillisiä ovat toispuolinen märkäinen erite ja paha haju, jonka potilas haistaa omassa nenässään; oireiden esiintyvyyttä kokoavassa tutkimuksessa pahaa hajua tai makua raportoi 26–48 % potilaista, nenän tukkoisuutta noin 45 % ja eritettä kaksi kolmasosaa. Vaivojen keskimääräinen kesto mitataan kuukausissa; katsauksessa mediaaniksi mainitaan kuusi kuukautta. Jos sinulla on ollut kuukausia toispuolinen ja pahanhajuinen tukkoisuus, tämä kuva voi sopia sinuun.

Käytännöllisin tieto liittyy kuvantamiseen. Se, että poskiontelosta on otettu TT-kuvaus eikä lausunnossa mainita hammasperäistä syytä, ei vapauta hampaita epäilyistä: sama katsaus kertoo radiologien jättävän näissä tapauksissa hammaspatologian huomaamatta 60–70 %:ssa tapauksista, ja noin 30 %:ssa juurenkärjen tulehduksesta johtuvista tapauksista löydös on TT-kuvassa hyvin heikko tai sitä ei näy lainkaan. Siksi kuvan on katsottava myös joku, joka tuntee hampaat, ja ylätakahampaiden suhteen poskiontelon pohjaan näyttää parhaiten kartiokeilatomografia (CBCT).

Tästä seuraa myös hoidon logiikka. Kun lähde on hampaassa, pelkkä nenäsuihke ja antibiootti tuovat vain tilapäistä helpotusta, ja vaiva palaa. Katsaus toteaa, että kun taustalla on hoidettavissa oleva hammaspatologia, suun kautta otettava antibiootti yksinään on tehoton ja sitä on pidettävä aikaa ostavana välivaiheena, kun taas tapauksissa, joissa sekä hammas että poskiontelo hoidetaan, paranemisosuus on hyvin korkea. Oikea kysymys ei siis ole, kenen lääkärin luo mennä, vaan tekevätkö kaksi lääkäriä yhteistyötä.

Alla olevat kaksi listaa eivät tee diagnoosia, vaan näyttävät, kenen lääkärin luota on järkevämpää aloittaa. Lopullinen erottelu selviää tutkimuksessa ja kuvantamisessa.

Hammasperäiseen poskiontelotulehdukseen ei ole yhtä ovea; asian ratkaisee kahden alan yhteistyö. Alla oleva järjestys säästää sinulta sekä aikaa että toistuvia hoitoja.

1. 1

   Korvalääkärin tutkimus

   Toispuolisessa tukkoisuudessa ensimmäinen vaihe on nenän sisäosan tähystys. Siinä arvioidaan nenän väliseinä, nenäkuorikot, polyypit, vierasesineet ja keskimmäisestä nenäkäytävästä tuleva mätä. Toispuolinen mätä vahvistaa, että lähde on yläleuan poskiontelo.

2. 2

   Saman puolen ylätakahampaiden arviointi

   Pyydä omaa hammaslääkäriäsi arvioimaan yläleuan välihampaasi ja poskihampaasi yksitellen vitaliteettitestillä, koputuksella ja ientaskujen mittauksella. Koska myös särkemätön hammas voi olla lähde, testiä ei pidä rajata siihen hampaaseen, jota potilas osoittaa.

3. 3

   Oikea kuvantaminen

   Panoraamaröntgen (OPTG) näyttää ylätakahampaiden alueella poskiontelon pohjan ja juurenkärkien suhteen puutteellisesti. Kartiokeilatomografia (CBCT) on tässä tilanteessa ensisijainen, koska se näyttää yhtä aikaa juurenkärjen muutoksen, poskiontelon pohjan eheyden, poskiontelossa olevan vierasesineen ja limakalvon paksuuntumisen.

4. 4

   Kuvan lukeminen hampaat tuntevalla silmällä

   Se, ettei poskiontelon TT-kuvauksen lausunnossa mainita hammaspatologiaa, ei vapauta hampaita epäilyistä; katsauksen mukaan tämä löydös jää huomaamatta suuressa osassa tapauksista. Näytä kuvat myös hammaslääkärillesi ja pyydä, että ylätakahampaiden juurenkärjet tarkastetaan erikseen.

5. 5

   Lähteen hoito

   Kun lähteenä oleva hammas löytyy, hoito on juurihoito, juurihoidon uusiminen, juurenkärjen kirurgia tai hampaan poisto. Jos poskionteloon on joutunut juurenkappale tai täyteainetta, se on poistettava. Jos poskiontelo on jäänyt itsessään tukkoon, korvalääkäri tulee mukaan samassa vaiheessa.

6. 6

   Tuloksen varmistaminen

   Kun tukkoisuus ja haju ovat hävinneet, hoito on tehonnut. Jos vaiva jatkuu, lähdettä ei ole joko poistettu kokonaan tai taustalla on toinen syy; tällöin arvio tehdään alusta.

Toispuoliseen tukkoisuuteen ei ole yhtä hoitoa. Alla ovat lähteen mukaan eroavat hoitopolut.

Alla ovat tämän vaivan yleisimmät menetykset. Kerromme ne, jotta osaat kysyä oikeita kysymyksiä, oli lääkärisi kuka tahansa.

Kesto riippuu lähteestä. Alla ovat yleisimmät kulut; sinua hoitavan lääkärin suunnitelma menee edelle.

1. Tavallisessa poskiontelotulehduksessa ensimmäiset neljä viikkoa

   NHS:n mukaan poskiontelotulehdus paranee useimmiten itsestään neljässä viikossa, ja lääkäriin on hakeuduttava, jos kotihoidolla ei tule parannusta kolmessa viikossa. Tämän ajan ylittävä toispuolinen vaiva edellyttää jo muun syyn etsimistä.

2. Kun lähteenä ollut hammas on hoidettu

   Kun lähde poistuu, haju ja erite alkavat yleensä selvästi helpottaa ensimmäisten viikkojen aikana. Pitkään paksuuntuneena olleen poskiontelon limakalvon täydellinen rauhoittuminen voi kestää kauemmin.

3. Kun hammas ja poskiontelo hoidetaan yhdessä

   Katsauksen mukaan paranemisosuus on hyvin korkea, kun sekä hammas- että poskiontelopatologia hoidetaan yhdessä. Tapauksissa, joissa hoidetaan vain toinen puoli, vaiva taas pyrkii uusiutumaan.

Emme anna tässä yhtä lukua, koska jos lähde on nenän väliseinä, hoito päättyy korvalääkärille, ja jos se on hammas, laajuus voi ulottua juurihoidosta hampaan poistoon ja implanttiin. Ratkaisevat tekijät ovat nämä:

Onko lähde hammas vai nenä

Nenän väliseinän ja nenäkuorikoiden kirurgia ja hammashoito ovat eri erikoisaloja ja laajuudeltaan eri asioita. Ennen lähteen selvittämistä annettu luku muuttuu vastaanotolla.

Kuvantamisen laajuus

Panoraamaröntgen antaa ensimmäisen käsityksen; poskiontelon pohjaa ja juurenkärkiä varten voidaan tarvita kartiokeilatomografia (CBCT).

Voiko lähteenä oleva hammas säilyä

Juurihoidon uusiminen, juurenkärjen kirurgia ja hampaan poisto ovat laajuudeltaan eri asioita. Tämän ratkaisee kartiokeilatomografia.

Kuinka moneen hampaaseen ongelma liittyy

Jos poskiontelon tulehduttanut hammas on ainoa ongelma, suunnitelma on suppea. Jos samassa suussa on muitakin menetyksiä, suunnitelma rakennetaan kokonaisuuden eikä yhden hampaan varaan.