Liian vähän luuta

Luunkorvike: mitä se on, mistä se tulee ja onko se haitallista?

Se, mitä arkikielessä kutsutaan ”luujauheeksi”, ei ole yksi materiaali vaan neljästä eri lähteestä peräisin olevia luunsiirteitä

Jos sinulle on sanottu ennen implanttia tai hampaan poiston yhteydessä ”laitamme luunkorviketta”, mielessäsi ovat luultavasti nämä kysymykset: mistä tämä jauhe tehdään, mitä sille tapahtuu elimistössä, onko siitä haittaa ja onko se todella tarpeen? Tällä sivulla kerromme materiaalin neljä lähdettä, missä tilanteissa sitä käytetään, miten paraneminen etenee ja mitkä sen tunnetut riskit ovat. Kerromme yhtä suoraan myös sen, missä sitä ei tarvita.

Lyhyt vastaus

Luunkorvike eli arkikielen ”luujauhe” on luunsiirtomateriaalia, jolla täydennetään leukaluusta hävinnyttä luuta. Se tulee neljästä lähteestä: omasta luustasi, kudospankin ihmisluusta, useimmiten naudasta saatavasta eläinperäisestä luusta ja synteettisestä materiaalista. Materiaali toimii telineen tavoin; oma luusi kasvaa ajan myötä telineen sisään. Sitä käytetään poistokuopan säilyttämiseen, implantin ympärillä olevan puutoksen korjaamiseen ja poskiontelon pohjan nostoon. Oikeassa tilanteessa sitä pidetään turvallisena; tulehdus ja siirteen epäonnistuminen ovat tunnettuja riskejä.

Varsinainen nimi: Luunsiirre (luunkorvike)
Neljä lähdettä: Oma luusi, ihminen, eläin, synteettinen
Implantin ajoitus: Pienessä puutoksessa samalla käynnillä, suuressa kuukausien päästä
Tunnetut riskit: Tulehdus, haavan aukeaminen, siirteen epäonnistuminen

Lääketieteellinen tarkistus: Bilge Ilgın, hammaslääkäri · ImplantologiaViimeksi päivitetty 2026-09-13

Mitä ”luujauhe” oikeastaan on

Hammaslääketieteessä ”luujauheeksi” kutsutun materiaalin varsinainen nimi on luunsiirre. Jauhemainen ulkonäkö johtuu siitä, että materiaalia käytetään useimmiten pieninä rakeina; tarjolla on myös palan ja tahnan muotoja. Sen tehtävä on täyttää leukaluun puuttuva osa ja valmistaa aukkoon pohja, jolle uusi luu muodostuu. Siksi luunkorvike ei yksinään ole hoito; useimmiten se on välivaihe, joka tehdään ennen implanttia tai samalla käynnillä sen kanssa.

Materiaalin tehtävä elimistössä muistuttaa telinettä. Rakeiden välisiin tiloihin kasvaa ajan myötä verisuonia ja luuta muodostavia soluja; oma luusi kasvaa tätä telinettä pitkin. Oma luusi sisältää lisäksi eläviä soluja ja kasvusignaaleja, joten se pystyy itse käynnistämään luun muodostumisen; muissa materiaaleissa tätä ominaisuutta ei ole tai se on hyvin rajallinen. Tästä syntyy lähteiden välinen perusero.

Ensimmäinen lähde on oma luusi; hammaslääkärit kutsuvat sitä autogeeniseksi siirteeksi. Pienet määrät otetaan yleensä samasta suusta, leuan kärjestä tai alaleuan poskihampaiden takaa; suurissa puutoksissa voidaan harkita kauempana olevia alueita, kuten lonkkaa. Immuunijärjestelmä ei reagoi tähän materiaaliin, ja biologisesti se on tehokkain lähde. Vastineeksi syntyy toinen haava: luun ottokohdassa voi esiintyä kipua, turvotusta ja harvoin puutumista. Oma luu myös muovautuu uudelleen nopeammin kuin muut materiaalit, ja osa sen määrästä voi hävitä ajan myötä.

Toinen lähde on toiselta ihmiseltä otettu luu (allograft). Se valmistetaan kudospankeissa luovuttajaseulonnan ja tartuntariskiä pienentävien käsittelyjen jälkeen; siitä on pakastettuja, kuivattuja ja osittain mineraaleista poistettuja muotoja. Kolmas lähde on eläinperäinen luu (ksenograft). Hammaslääketieteessä yleisin on naudan luu; tarjolla on myös sika- ja hevosperäisiä tuotteita. Näistä materiaaleista orgaaninen osa poistetaan korkean lämmön ja kemiallisten käsittelyjen avulla, ja jäljelle jää luun mineraalirunko. Naudasta peräisin olevat rakeet hajoavat hyvin hitaasti, ja osa niistä voi näkyä uuden luun sisällä vielä vuosien päästä; luun määrän säilyttämisen kannalta tämä on toivottu ominaisuus.

Neljäs lähde ovat synteettiset materiaalit (alloplastit): hydroksiapatiitti, trikalsiumfosfaatti ja bioaktiivinen lasi, eli laboratoriotuotteet, jotka jäljittelevät luun mineraalirakennetta. Niissä ei ole elävää eikä eläinperäistä lähdettä, ja niiden hajoamisnopeus vaihtelee tyypin mukaan. Käytettiinpä mitä siirrettä tahansa, useimmissa toimenpiteissä sen päälle asetetaan kollageenikalvo (membraani). Kalvo estää nopeasti kasvavaa ienkudosta painumasta siirteen sisään ja antaa luulle aikaa. On hyvä tietää, että merkittävä osa kollageenikalvoista on myös sika- tai nautaperäisiä.

Materiaalin valinta riippuu puutoksen koosta, muodosta ja sijainnista. Poistokuopassa, jonka kaikki neljä seinämää ovat säilyneet, vaihtoehtoja on paljon; alueilla, joilla luuta on kasvatettava sen nykyisten rajojen ulkopuolelle, työ vaikeutuu. Cochranen katsaus, jossa tarkasteltiin luun kasvattamismenetelmiä ennen implanttia, raportoi, ettei ole selvää, mikä tekniikoista on paras, ja että erityisesti pystysuuntaisessa kasvattamisessa komplikaatiot ovat yleisiä. Sama katsaus toteaa myös, että jotkin luunkorvikkeet voivat liittyä vähäisempiin komplikaatioihin ja vähäisempään kipuun kuin luun ottaminen muualta elimistöstä.

Milloin luunkorviketta tarvitaan ja milloin ei

Alla oleva jako on yleinen kehys. Sen, tarvitaanko sitä sinun kohdallasi, näyttää tutkimus ja useimmiten kolmiulotteinen kartiokeilatomografia (CBCT); kahden samalla lauseella tulevan potilaan vastaus voi olla eri.

Milloin sopii

Poistokuopan säilyttäminenHampaan poiston jälkeen kuopan seinämät ohenevat ajan myötä. Jos alueelle suunnitellaan myöhemmin implanttia ja odotus venyy, kuoppa voidaan täyttää ihmis-, eläin- tai synteettisellä luulla, jolloin osa luun määrästä säilyy. Tätä kutsutaan poistokuopan säilyttämiseksi (alveolin säilyttäminen).
Jos implantin yksi pinta jäisi paljaaksiKun klassista implanttia asetetaan ja luuseinämä on ohut, osa implantin pinnasta voi jäädä paljaaksi. Jos puutos on pieni, siirre asetetaan samalla käynnillä implantin ympärille ja peitetään kalvolla; erillistä leikkausta ei välttämättä tarvita.
Jos poskiontelon pohja on laskeutunut yläleuan takaosassaJos klassiselle implantille ei ole riittävästi korkeutta, poskiontelon pohjaa nostetaan ja sen alle asetetaan siirre. Tätä kutsutaan poskiontelon pohjan nostoksi (sinus lift); kerroimme omalla sivullaan, milloin se on todella tarpeen.
Iensairauden aiheuttamat luukuopatIensairaus jättää joidenkin hampaiden juuren viereen kapean ja syvän luupuutoksen. Sopivissa tapauksissa nämä kuopat voidaan täyttää siirteellä. Tavoitteena ei tällöin ole implantti vaan itse hampaan säilyttäminen.

Milloin ei sovi

Jos jäljellä oleva luu jo riittääJos implantin tarvitsema korkeus ja leveys ovat olemassa, siirteen lisääminen vain pidentää suunnitelmaa. Vastaus tähän ei löydy kaksiulotteisesta röntgenkuvasta vaan CBCT-kuvasta.
Jos alueella on hallitsematon tulehdusTulehtuneelle alueelle asetettu siirre ei kiinnity, ja se voidaan joutua poistamaan. Ensin tulehdus puhdistetaan, sitten puhutaan siirteestä. Kyse ei ole kieltäytymisestä vaan järjestyksestä.
Jos toinen kiinnitystapa on mahdollinenLyhyet tai kallistetut implantit sekä leuan ulompaan kovaan kerrokseen kiinnittyvä strateginen implantti voivat joissakin leuoissa poistaa luunsiirron tarpeen. Senkin, mikä niistä on sinulla mahdollinen, näyttää CBCT-kuva.
Jos tupakoit runsaasti tai diabetes ei ole hallinnassaSiirteen muuttuminen eläväksi luuksi riippuu hyvästä verenkierrosta. Tupakointi ja hallitsematon verensokeri heikentävät haavan paranemista ja lisäävät siirteen epäonnistumisen todennäköisyyttä. Tällöin näihin tekijöihin puututaan ensin.

Miten luunkorvike asetetaan

Alla oleva järjestys kuvaa pientä tai keskikokoista siirretoimenpidettä poistokuoppaan tai implantin ympärille. Poskiontelon pohjan nosto ja luupalasiirteet ovat laajempia toimenpiteitä.

1
Kuvantaminen ja suunnitelma
Puutoksen koko ja muoto mitataan kolmiulotteisella CBCT-kuvalla. Kuvan perusteella päätetään, mitä materiaalia käytetään, tarvitaanko kalvoa ja asetetaanko implantti samalla käynnillä vai myöhemmin. Tämä on oikea hetki kysyä materiaalin lähdettä.
2
Puudutus
Toimenpide tehdään useimmiten paikallispuudutuksessa; jännittyneiden potilaiden kanssa voidaan keskustella myös sedaatiosta. Toimenpiteen aikana tuntuu kivun sijaan painetta ja tärinää.
3
Alueen avaaminen ja puhdistus
Ien nostetaan, jotta luun pinta tulee näkyviin. Poistokuoppaan jäänyt tulehtunut kudos puhdistetaan kokonaan; siirteen kiinnittyminen riippuu suurelta osin tästä vaiheesta.
4
Siirteen asettaminen
Rakeet asetetaan puutoksen kohtaan; jos käytetään omaa luutasi, se otetaan ensin viereiseltä alueelta. Tarvittaessa siirre kiinnitetään ja peitetään kollageenikalvolla.
5
Ompeleet
Ien ommellaan niin, että se peittää siirteen ilman jännitystä. Tämä yksityiskohta on tärkeä: jännitteisesti suljettu haava aukeaa helposti, ja siirre voi paljastua.
6
Odotus ja kontrollikuva
Ompeleet poistetaan yleensä ensimmäisellä tai toisella viikolla. Siirteen kypsyminen kestää kuukausia; ennen implanttiin siirtymistä uudesta kuvasta tarkistetaan, onko riittävästi luuta muodostunut.

Mitä muita vaihtoehtoja luunkorvikkeen lisäksi on

Kun sanotaan, että luuta puuttuu, luunsiirto ei ole ainoa vaihtoehto. Puutoksen sijainti ja koko ratkaisevat, mikä sopii; mikään alla olevista ei toimi jokaisessa leuassa.

Lyhyt implantti

Jos jäljellä olevan luun korkeus on rajallinen, luunsiirto voidaan välttää lyhyemmällä implantilla. Cochranen katsauksen mukaan kadonneessa alaleuassa lyhyet implantit näyttävät tehokkaammilta ja aiheuttavat vähemmän komplikaatioita kuin tavalliset implantit, jotka asetetaan lonkasta otetulla luulla tai naudan luupaloilla kasvatettuun leukaan.

Kallistettu asettaminen

Implantin asettaminen vinoon, jotta se ulottuu alueelle, jossa luuta on riittävästi, on keino, jota käytetään erityisesti yläleuassa poskiontelon edessä ja takana. Sitä käytetään usein koko suun suunnitelmissa.

Strateginen implantti

Ohut ja pitkärunkoinen implantti asetetaan niin, että se ei etsi luuta leuan sisäisestä hohkaluusta vaan kiinnittyy ulompaan kovaan kerrokseen eli kortikaaliseen luuhun. Tällä kiinnitystavalla luunsiirtoa ei useimmiten tarvita, ja kiinteät hampaat kiinnitetään kolmessa klinikkapäivässä. Käyttöala on koko suun hoito ja useiden hampaiden puuttuminen; yhteen hampaaseen se ei sovi. Suurin osa tätä menetelmää koskevista julkaisuista on tapaussarjoja, ja pitkäaikaisia tutkimuksia, joissa sitä verrattaisiin suoraan klassiseen implanttiin, on vähän; tämä on hyvä tietää päätöstä tehdessä.

Silta tai irrotettava proteesi

Jos et halua leikkausta tai terveydentilasi ei salli sitä, silta ja proteesi ovat edelleen päteviä vaihtoehtoja. Tee päätös tietäen, ettei kumpikaan välitä purentakuormaa aukon alla olevaan luuhun ja että kato jatkuu tällä alueella.

Onko luunkorvike haitallista: tunnetut riskit

Luunsiirteitä on käytetty laajasti jo vuosia, ja oikeassa tilanteessa niitä pidetään turvallisina. Turvallisuus ei tarkoita riskittömyyttä; alla olevista asioista on keskusteltava kanssasi ennen toimenpidettä.

Tulehdus

Kuten missä tahansa suun sisäisessä leikkauksessa, myös siirrealue voi tulehtua. Merkkejä ovat kolmannen päivän jälkeen lisääntyvä turvotus, paha maku, erite ja kuume. Tulehtuneesta siirteestä voidaan joutua poistamaan osa tai kaikki.

Haavan aukeaminen ja rakeiden irtoaminen

On tavallista, että ensimmäisinä päivinä muutama rae tuntuu suussa hiekan kaltaisena, eikä se yksinään ole ongelma. Jos haavan reunat erkanevat selvästi tai kalvo tulee näkyviin, hammaslääkärisi on nähtävä alue.

Siirteen epäonnistuminen

Osa materiaalista hajoaa muuttumatta luuksi tai sidekudos ympäröi sen; odotettua luun määrää ei synny. Tällöin toimenpide voidaan uusia tai suunnitelmaa muuttaa. Tupakointi, tulehdus ja haavan varhainen aukeaminen ovat tärkeimmät tätä todennäköisyyttä lisäävät tekijät.

Oman luun ottokohta

Jos käytetään omaa luutasi, syntyy toinen leikkausalue: sielläkin on kipua ja turvotusta, ja alaleuasta otetun luun jälkeen voi harvoin esiintyä huulen tai leuan puutumista. Tästä syystä joihinkin luunkorvikkeisiin liitetään vähäisempi kipu.

Naudasta peräisin oleva materiaali ja prionikeskustelu

Naudasta peräisin olevat siirteet käyvät valmistuksessa läpi korkean lämmön ja kemialliset käsittelyt. Siitä huolimatta kirjallisuudessa keskustellaan mahdollisuudesta, että hullun lehmän taudin aiheuttavat prionit voisivat tarttua tätä kautta; aihetta tarkastellut systemaattinen katsaus päätyy siihen, ettei riskiä voida sulkea pois. Tartuntaa tätä kautta ei ole osoitettu, mutta ei ole myöskään voitu osoittaa, että riski olisi nolla. Jos asia huolestuttaa sinua, voit kysyä vaihtoehdoksi omaa luuta tai synteettistä materiaalia.

Paraneminen luunkorvikkeen jälkeen

Alla oleva kulku on yleinen kehys poistokuoppaan tai implantin ympärille tehtävälle siirteelle. Poskiontelon pohjan nostossa ja suurissa siirteissä ajat pitenevät.

Kolme ensimmäistä päivää
Turvotus ja arkuus ovat yleensä suurimmillaan toisena tai kolmantena päivänä, ja sitten ne laantuvat. Kylmähoito, määrättyjen lääkkeiden säännöllinen käyttö ja pehmeä, haalea ruoka ovat tämän vaiheen perusta. Älä kokeile aluetta kielellä äläkä huuhtele suuta voimakkaasti.
Kaksi ensimmäistä viikkoa
Ompeleet poistetaan tänä aikana. Vältä pureskelemasta sillä puolella. Jos siirre on tehty yläleuan takaosaan tai poskiontelon pohjaan, sinua pyydetään olemaan niistämättä voimakkaasti ja käyttämättä pillia. Tupakointi on tänä aikana yksi paranemista eniten heikentävistä tekijöistä.
3–6 kuukautta
Siirre kypsyy tänä aikana. Jos klassinen implantti asetetaan erillisessä vaiheessa, luu tarkistetaan tämän ajan lopussa uudella kuvalla. Suurissa luun kasvattamisissa ja poskiontelon pohjan nostossa odotus voi olla pidempi.
Implantin jälkeen
Siirteellä muodostettu luu tarvitsee implantin asettamisen jälkeen hoitoa kuten muukin luu. Jos implantin ympärillä oleva ien tulehtuu, myös tämä luu voidaan menettää; säännöllinen puhdistus ja tarkastukset ovat ratkaisevia.

Älä odota näissä tilanteissa

Jos turvotus lisääntyy kolmannen päivän jälkeen. Odotettu kulku on vähenevä. Lisääntyvä turvotus, paha maku tai erite voivat olla tulehduksen merkkejä; soita hammaslääkärillesi samana päivänä.
Jos sinulla on kuumetta. Kuume voi kertoa siirrealueen tulehduksen alkamisesta. Soita viipymättä.
Jos haava on auennut tai kalvo näkyy. Muutaman rakeen irtoaminen on tavallista, haavan reunojen erkaneminen ei. Hammaslääkärisi haluaa nähdä alueen.
Jos huulen tai leuan puutuminen ei mene ohi. Ensimmäisten tuntien puutuminen johtuu puudutuksesta. Jos se jatkuu vielä seuraavana päivänä, ilmoita siitä viivyttelemättä.

Mikä ratkaisee hoidon laajuuden

Luunkorvike ei ole yksittäinen erä, vaan toimenpide, jonka laajuus vaihtelee paljon käytetyn materiaalin, määrän ja toimenpiteen koon mukaan. Tällä sivulla ei ole lukuja; laajuus selviää tutkimuksen ja kuvantamisen jälkeen. Ratkaisevat tekijät ovat nämä:

Materiaalin lähde: Oma luusi vaatii lisäleikkausalueen; luovuttaja-, eläin- ja synteettiset materiaalit taas ovat valmiita tuotteita, jotka vaihtelevat valmistajittain. Sinulla on oikeus kysyä heti alussa, mitä tuotetta käytetään ja mistä se on peräisin.
Puutoksen koko: Yhden poistokuopan täyttäminen ja leuan osan kasvattaminen pystysuunnassa eivät ole sama työ. Käytettävän materiaalin määrä ja toimenpiteen kesto kasvavat puutoksen koon mukana.
Kalvo ja kiinnitys: Se, tarvitaanko kollageenikalvoa, titaaniverkkoa tai kiinnitystä pienillä ruuveilla, muuttaa toimenpiteen laajuutta suoraan.
Vaiheiden määrä: Tehdäänkö siirre ja implantti samalla käynnillä, vai tarvitaanko kaksi erillistä leikkausta kuukausien välein? Tämä päätös ratkaisee eniten käyntien määrän ja kokonaiskeston.

Usein kysyttyä

Mistä eläimestä luunkorvike tehdään?

Hammaslääketieteessä käytetyistä eläinperäisistä siirteistä yleisin saadaan naudan luusta; tarjolla on myös sika- ja hevosperäisiä tuotteita. Merkittävä osa siirteen päälle asetettavista kollageenikalvoista on myös sika- tai nautaperäisiä. Eläinperäinen materiaali ei ole ainoa vaihtoehto: käytössä ovat myös oma luusi, kudospankin ihmisluu ja synteettiset materiaalit. Voit kysyä ennen toimenpidettä, mitä tuotetta käytetään.

Onko luunkorvike halal, onko se uskonnollisesti ongelmallinen?

Uskonnollisen kannan antaminen tähän kysymykseen ei ole hammaslääkärin eikä tämän sivun tehtävä. Voimme sanoa tämän: käytettävän siirteen ja kalvon lähteen voi kysyä ja selvittää ennen toimenpidettä, ja potilaille, jotka eivät vakaumuksen tai henkilökohtaisen mieltymyksen vuoksi halua eläinperäisiä tuotteita, on tarjolla oman luun ja synteettisten materiaalien vaihtoehdot. Kerro toiveestasi selvästi suunnitteluvaiheessa; kysy erikseen sekä siirteestä että kalvosta.

Hajoaako luunkorvike ajan myötä?

Se riippuu materiaalista. Oma luusi muovautuu uudelleen nopeimmin, ja osa sen määrästä voi hävitä ajan myötä. Naudasta peräisin olevat rakeet hajoavat hyvin hitaasti, ja osa niistä voi jäädä uuden luun sisään vielä vuosien päästä. Synteettisten materiaalien hajoamisnopeus vaihtelee tyypin mukaan. Siirteellä saavutettu luu voi ohentua uudelleen, jos se jää pitkäksi aikaa ilman kuormitusta eikä sen päälle aseteta implanttia.

Voidaanko luunkorvike ja implantti tehdä samalla kertaa?

Jos puutos on pieni, kyllä: implantti asetetaan, paljaaksi jäävän pinnan ympärille laitetaan siirre ja se peitetään kalvolla. Kun puutos on niin suuri, ettei implantti saisi riittävää kiinnitystä, siirre tehdään ensin, sen kypsymistä odotetaan ja implantti asetetaan erillisellä käynnillä. Sen, kumpi on mahdollinen, ratkaisevat ennen toimenpidettä otettu CBCT-kuva ja toimenpiteen aikana nähty luu.

Kuinka monessa kuukaudessa luunkorvike luutuu ja milloin implantti tehdään?

Poistokuopissa ja pienissä puutoksissa siirtyminen implanttiin suunnitellaan useimmiten 3–6 kuukauden päähän; suurissa luun kasvattamisissa ja poskiontelon pohjan nostossa aika voi pidentyä. Aikataulua ei ratkaise kuukausien määrä kalenterissa vaan se, onko kontrollikuvassa muodostunut riittävästi luuta.

Mitä tapahtuu, jos luunkorvike ei kiinnity?

Kiinnittymättömästä siirteestä poistetaan osa tai kaikki, alueen paranemista odotetaan ja suunnitelma tehdään uudelleen. Vaihtoehtoja ovat toimenpiteen uusiminen, toisen materiaalin tai tekniikan kokeileminen tai siirtyminen implanttisuunnitelmaan, joka ei vaadi luunsiirtoa. Ennen uutta yritystä on puututtava epäonnistumisen syyhyn, erityisesti muutettavissa oleviin tekijöihin, kuten tulehdukseen ja tupakointiin.

Auttaako luunkorvike luukatoon (osteoporoosiin)?

Ei, nämä ovat eri asioita. Hammaslääketieteessä siirre asetetaan leikkauksella leuan paikalliseen puutokseen; se ei ole suun kautta otettava lisäravinne. Osteoporoosi on koko luustoon vaikuttava sairaus, ja sen hoidon suunnittelee sitä seuraava lääkäri. Myös leukaluun kato hampaiden menetyksen jälkeen on eri prosessi kuin osteoporoosi.

Voiko implantin tehdä ilman luunkorviketta?

Monessa leuassa kyllä. Jos jäljellä oleva luu riittää, klassinen implantti asetetaan ilman luunsiirtoa. Jos ei riitä, lyhyet tai kallistetut implantit ja leuan ulompaan kovaan kerrokseen kiinnittyvä strateginen implantti voivat poistaa luunsiirron tarpeen. Jos myös ulompi kova kerros on hävinnyt, luunsiirto voi olla oikea polku. Erottelun tekee kolmiulotteinen CBCT-kuva.

Saanko tupakoida luunsiirron jälkeen?

Parasta on olla tupakoimatta. Tupakointi hidastaa suun haavojen paranemista ja heikentää verenkiertoa, jota siirteen muuttuminen eläväksi luuksi edellyttää. Jos et pysty lopettamaan kokonaan, tauko toimenpidettä edeltävinä ja seuraavina viikkoina tai ainakin selvä vähentäminen parantaa tilannetta. Kerro hammaslääkärillesi avoimesti, kuinka paljon tupakoit; suunnitelma rakennetaan sen mukaan.

Lähteet

Aiheeseen liittyvät sivut

Katsomme röntgenkuvasi ja kerromme, mikä vaihtoehto on omassa tilanteessasi realistinen.

Pyydä arvio

Seuraava vaihe

Lähetä röntgenkuvasi, käydään vaihtoehdot yhdessä läpi.

Jaa tomografia- tai panoraamaröntgenkuvasi, niin kerromme 24 tunnin kuluessa, mikä vaihtoehto on hampaasi kohdalla realistinen.

Pyydä arvio