Musta, violetti tai tumma laikku ikenessä: milloin se on vaaraton, ja milloin tarvitaan koepala?

Suun tummat alueet jakautuvat kahteen pääryhmään. Ensimmäiseen kuuluvat värit, jotka tulevat elimistön omasta väriaineesta, melaniinista: luontainen pigmentti, tupakointiin liittyvä väri, tulehduksen jälkeen jäävä väri, joidenkin lääkkeiden ja hormonihäiriöiden aiheuttama väri sekä itse melaniinia tuottavista soluista lähtevä luomi tai melanooma. Toiseen kuuluvat ulkopuolelta kudokseen joutuvat aineet: yleisin esimerkki ovat amalgaamipaikan hiukkaset. Eräs katsaus jakaa laikut yhdessä kohdassa pysyviin ja laajalle alueelle leviäviin; amalgaamitatuointi ja luomi ovat yksittäisiä, kun taas luontainen pigmentti, tupakoitsijan melanoosi, lääkkeistä johtuva väri ja yleissairauksiin liittyvä väri kuuluvat laaja-alaiseen ryhmään.

Brasiliassa kahden patologian yksikön 45 vuoden kirjauksista tarkastelluista 761 suun pigmenttimuutoksesta 53,6 prosenttia oli amalgaamitatuointeja, 18,3 prosenttia melanoottisia makuloita (tasainen, tarkkarajainen ruskea laikku), 10,8 prosenttia luontaista (etnistä) pigmenttiä ja 9,9 prosenttia luomia. Melanooma oli harvinainen, 2,1 prosenttia. Nämä osuudet tulevat muutoksista, joista on otettu koepala, eli ne eivät kuvaa kaikkien väestössä nähtävien tummien laikkujen jakaumaa; koska luontainen pigmentti ja tupakoitsijan melanoosi tunnistetaan useimmiten ilman koepalaa, ne näkyvät listalla todellista vähäisempinä.

Luontainen pigmentti on yleisin laaja-alainen väri. Erään katsauksen mukaan se voi vaihdella tummanruskeasta mustaan, tulee yleensä selväksi elämän kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana, voi tummua iän myötä ja sijaitsee useimmiten hampaaseen kiinnittyneessä ikenessä, mutta jättää ikenen uloimman reunan yleensä vapaaksi. Väri, joka on ollut vuosia, ulottuu nauhamaisena samanlaisena ikenen molemmille puolille eikä ole koholla, on hyvin todennäköisesti tätä.

Tupakoitsijan melanoosi on laaja-alaista ja epäsäännöllistä tummumista, joka syntyy, kun tupakka ärsyttää ikenen pigmenttisoluja. Sama katsaus kirjoittaa, että sitä nähdään eniten etualueen ikenessä ja huulen takaisella limakalvolla ja että väri vaalenee vähitellen, kun tupakointi lopetetaan. Jos tupakoit ja ala- tai yläetualueen ikenesi ovat vuosien mittaan tummuneet, tämä tulee ensimmäisenä mieleen. Tupakkatahra on värjäymää hampaan pinnalla; tupakoitsijan melanoosi taas on muutos ikenen omassa värissä, eikä se lähde puhdistuksella.

Amalgaamitatuointi syntyy, kun vanhojen hopeanväristen paikkojen hiukkasia hautautuu kudokseen paikkaa tehtäessä, kiillotettaessa tai poistettaessa. DermNetin mukaan se näkyy sinisenä, mustana tai liuskekivenharmaana tasaisena alueena, ilmaantuu yleisimmin amalgaamipaikan viereiseen ikeneen ja voi olla myös suulaessa, poskessa tai kielessä. Se on vaaraton, ei aiheuta oireita eikä vaadi hoitoa. Jos se on paikan lähellä, tutkimus yleensä riittää; suuret hiukkaset voivat näkyä röntgenkuvassa, ja jos diagnoosista ei saada varmuutta, otetaan koepala. Laikku voi jäädä, vaikka paikka olisi poistettu tai hammas vedetty vuosia sitten.

Harmaa sävy kruunun reunassa on eri asia. Metallokeraamisissa kruunuissa metallirunko ulottuu kruunun reunaan asti; jos ien on ohut, metalli voi näkyä sen läpi varjona, ja jos ien vetäytyy, reuna paljastuu ja ienrajaan ilmestyy ohut harmaa tai musta viiva. Tämä ei ole sairaus vaan ulkonäköongelma. Jos kyse on yhdestä kruunusta, voit puhua oman hammaslääkärisi kanssa kruunun vaihtamisesta metallittomaan vaihtoehtoon. Jos näet samanlaisen varjon implantin päällä, käsittelemme sitä erikseen sivulla, jolla kerromme tilanteista, joissa implantin metalli näkyy.

Myös lääkkeet voivat tummentaa ientä. Eräs katsaus luettelee malarian ja reuman hoidossa käytettävät klorokiinin ja hydroksiklorokiinin, jotkin psyykenlääkkeet ja jotkin syöpälääkkeet. Tapausselostuksessa potilaalle, joka käytti minosykliiniä iho-ongelmaan, kehittyi kuukausia lääkkeen aloittamisen jälkeen ikenen, huulen ja kynsipedin tummumista, ja se väheni selvästi yhdeksän kuukautta lääkkeen lopettamisen jälkeen. Älä lopeta lääkettä itse; kysy neuvoa sen määränneeltä lääkäriltä.

Lisämunuaisten vajaatoiminta (Addisonin tauti) on harvinainen syy, jota ei kuitenkaan saa ohittaa. MSD Manuals kirjoittaa, että tässä sairaudessa huuliin ja suun ympärille voi kehittyä sinimustaa värimuutosta, että henkilö on voimaton ja väsynyt ja häntä huimaa seisomaan noustessa ja että laihtumista, ruokahaluttomuutta, pahoinvointia ja oksentelua voi esiintyä. Katsauksen mukaan suussa nähdään laaja-alaisia ruskeita laikkuja, jotka voivat koskea kaikkia pintoja. Jos ikenesi uusi tummuminen tulee tällaisten yleisoireiden kanssa, arvion tekee omalääkäri.

Melanooma on suussa harvinainen mutta vakava. Järjestelmällisessä katsauksessa, joka kokosi yhteen 2 230 tapausta, yleisimmät paikat olivat kova suulaki ja ien, keskimääräinen ikä diagnoosihetkellä oli 58,2 vuotta, useimmat potilaat olivat saaneet diagnoosin pitkälle edenneessä vaiheessa ja 5 vuoden elossaolo-osuus oli 33,1 prosenttia. DermNet kirjoittaa, että suun melanooma voi ilmetä suun värimuutoksena, kivuttomana ja vuotavana kyhmynä tai haavaumana; se lisää, että limakalvomelanoomat voivat usein olla pigmentittömiä eli eivät aina näytä mustilta. Se, ettei melanooma varhaisvaiheessa aiheuta kipua ja että se on katseelta piilossa, vaikuttaa osaltaan siihen, että se huomataan myöhään. Siksi ikeneen uutena ilmestyvää tai muuttuvaa yksittäistä laikkua ei seurata vaan se näytetään.

Ensimmäisen listan piirteet viittaavat vaarattomaan tilaan, toisen listan piirteet tilaan, joka voi vaatia koepalan tai jatkoarvion. Varman eron tekee hammaslääkäri.

Tumma laikku ikenessä on harvoin hätätilanne. Alla oleva järjestys näyttää ensin hätämerkit, sitten sen, mitä voit tehdä kotona, ja sitten sen, mitä hammaslääkäri tekee.

1. 1

   Katso ensin yleisvointiasi

   Jos henkilöllä, jolla on todettu Addisonin tauti tai jolla sitä epäillään, oireet pahenevat äkillisesti ja mukaan tulee nopea syke, voimakas huimaus, voimakas vatsa- tai kylkikipu, oksentelu, voimakas uneliaisuus tai sekavuus, kouristuskohtaus tai tajunnan menetys, NHS pitää tätä lisämunuaiskriisinä ja pyytää hälyttämään hätäapua; soita 112. Laikku ikenessä ei yksinään ole hätätilanne.

2. 2

   Ota laikusta valokuva

   Vedä hyvässä valossa huultasi alas tai ylös ja kuvaa laikku ja sen viereiset hampaat yhdessä. Ota kuvaan mittakaavaksi yksi kokonainen hammas. Merkitse päivämäärä muistiin ja toista kuvaus kerran kuussa samasta kulmasta. Näin näet kasvun ja värin muutoksen luotettavimmin.

3. 3

   Selvitä laikun tarina

   Kuinka kauan laikku on ollut, näkyykö se vanhoissa valokuvissasi, onko aivan sen vieressä vanha hopeapaikka tai metallokeraaminen kruunu, onko siitä kohdasta poistettu hammas, tupakoitko, oletko aloittanut viimeisen vuoden aikana uuden lääkkeen? Vastaukset näihin kysymyksiin rajaavat diagnoosia useimmiten paljon.

4. 4

   Katso muuta suuta ja elimistöä

   Onko samanlaista väriä myös huulissasi, posken sisäpinnalla, suulaessa ja kynsissäsi? Laaja-alainen, monessa kohdassa yhtä aikaa näkyvä tummuminen viittaa lääkkeisiin, tupakkaan ja yleissairauksiin; yksittäisessä kohdassa oleva laikku taas amalgaamiin, luomeen tai harvemmin melanoomaan.

5. 5

   Tutkimus ja röntgenkuva hammaslääkärillä

   Hammaslääkäri katsoo laikun rajan ja värin, sen, onko se koholla, sekä ympärillä olevan paikan tai kruunun. Jos hän epäilee amalgaamitatuointia, röntgenkuva voi näyttää hiukkasen. DermNet kirjoittaa, että paikan vieressä olevassa tyypillisessä amalgaamitatuoinnissa tutkimus useimmiten riittää.

6. 6

   Tarvittaessa koepala

   Laikuista, joiden diagnoosista ei saada varmuutta tai jotka ovat uusia, muuttuvia, reunoiltaan epäsäännöllisiä tai monivärisiä, otetaan paikallispuudutuksessa pieni kudosnäyte. Katsaukset korostavat, että useimmat suun pigmenttimuutokset ovat hyvänlaatuisia mutta että varma diagnoosi tehdään tarvittaessa koepalalla.

7. 7

   Tarvittaessa yleiset kokeet ja lähete

   Jos laaja-alaisen tummumisen lisäksi on voimattomuutta, laihtumista tai huimausta, hammaslääkäri ohjaa sinut omalääkärille tai endokrinologille. MSD kirjoittaa, että Addisonin taudissa mitataan kortisoli- ja ACTH-pitoisuudet.

Tumman laikun hoito riippuu kokonaan sen syystä; useimmiten mitään hoitoa ei tarvita.

Seuraavat ovat päätöksiä, jotka tässä vaivassa hukkaavat aikaa tai rahaa.

Tummissa laikuissa ei seurata paranemista vaan sitä, muuttuuko laikku. Alla oleva järjestys on käytännön seurantasuunnitelma.

1. Tänään

   Ota valokuva ja merkitse muistiin päivämäärä ja laikun tarina. Jos kyse on yksittäisestä uudesta laikusta, varaa aika odottamatta.

2. Kerran kuussa

   Ota uusi valokuva samassa valossa ja samasta kulmasta ja vertaa sitä edelliseen. Katso koon, värin ja reunan muutosta.

3. Jokaisessa hammaslääkärin tarkastuksessa

   Näytä tarkastuksissa myös laikku, jonka on sanottu olevan vaaraton; hammaslääkäri voi kirjata sen ja verrata.

4. Kuukaudet ja vuodet tupakoinnin lopettamisen jälkeen

   Tupakoitsijan melanoosissa värin odotetaan vaalenevan vähitellen. Alue, joka ei vaalene tai joka tummuu yhdessä kohdassa, on arvioitava uudelleen.

5. Lääkkeen vaihdon jälkeen

   Minosykliinitapauksessa väri oli vähentynyt selvästi yhdeksän kuukautta lääkkeen lopettamisen jälkeen. Lääkkeestä johtuva väri muuttuu hitaasti kuukausien kuluessa.

Koska useimmat ikenen tummat laikut eivät vaadi hoitoa, kustannukset liittyvät useimmiten diagnoosin selvittämiseen ja, jos niin halutaan, ulkonäön korjaamiseen. Laajuuden ratkaisevat erät:

Tutkimus ja röntgenkuva

Amalgaamitatuoinnin kaltaiset diagnoosit tehdään useimmiten tutkimuksella ja röntgenkuvalla.

Koepala ja patologia

Epäilyttävässä laikussa kudosnäytteen ottaminen ja sen tutkiminen patologialla ovat erillisiä eriä.

Esteettinen toimenpide

Värin vaalentaminen laserilla tai metallokeraamisen kruunun vaihtaminen metallittomaan kruunuun ovat vapaaehtoisia esteettisiä eriä; laserissa voidaan tarvita uusintakäynti.

Taustalla oleva sairaus

Jos todetaan hormonista tai lääkkeestä johtuva syy, kokeet ja seuranta hoidetaan hammaslääketieteen ulkopuolella, asianomaisella erikoisalalla.