Niskaperäinen päänsärky: voiko se säteillä kasvoihin ja hampaisiin?

Kansainvälinen päänsärkyluokitus (ICHD-3) määrittelee niskaperäisen päänsäryn päänsäryksi, joka johtuu kaulanikamien, niiden välissä olevien välilevyjen tai niskan pehmytkudosten ongelmasta ja liittyy useimmiten niskakipuun. Sama luokitus toteaa, että ylempien niskahermojen välittämä kipu ja kolmoishermon välittämä kipu yhtyvät aivorungossa ja että tämä tunnetaan nykyään hyvin. The Lancet Neurology -lehdessä julkaistu katsaus kirjoittaa myös, että laboratorio- ja kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet ylempien niskanivelten ja -lihasten kivun voivan heijastua päähän.

Tämä yhtymäkohta selittää, miksi kipu tuntuu kaukana lähteestään. Aivot eivät aina pysty erottamaan, tuleeko samaan keskukseen saapuva viesti niskasta vai kasvoista. Lopputuloksena niskan nivelen tai lihaksen kipu voi tuntua otsalla, silmän ympärillä, ohimolla tai poskessa. Heijastus ei ole yksisuuntainen: myös leukanivelestä ja purentalihaksista tuleva kipu voi säteillä niskaan, ohimolle ja korvaan. Siksi kivun tuntemispaikka ei yksinään kerro lähdettä.

Kuinka yleistä se on? Norjan Vågåssa tehdyssä väestötutkimuksessa, jossa haastateltiin ja tutkittiin 1838 iältään 18–65-vuotiasta, niskaperäisen päänsäryn esiintyvyys oli 4,1 prosenttia. Tapauksista 97 prosentissa kipukohtaukset alkoivat niskasta tai takaraivolta. Migreenille tyypilliset piirteet, kuten pahoinvointi, oksentelu ja jyskytys, olivat harvinaisia. Tässä tutkimuksessa sairaus ei ollut naisilla yleisempi; tämä on eri suunta kuin migreenissä ja jännityspäänsäryssä.

ICHD-3 luettelee piirteet, jotka auttavat erottamaan tämän kivun migreenistä ja jännityspäänsärystä: kipu pysyy aina samalla puolella, tyypillinen kipu syntyy, kun niskalihaksia painetaan sormella tai päätä liikutetaan, ja kipu leviää takaa eteenpäin. Luokitus toteaa myös suoraan, että nämä piirteet eivät ole ainoastaan niskaperäiselle päänsärylle ominaisia eivätkä yksinään todista syy-yhteyttä. Diagnoosiin tarvitaan niskan ongelma, joka voi aiheuttaa kipua, sekä näyttöä, kuten että kipu alkoi ja helpotti yhdessä ongelman kanssa, että niskan liike on rajoittunut tai että kipu loppuu, kun niskan rakenteeseen pistetään puudute.

Niskan löydökset röntgen- ja magneettikuvissa voivat johtaa harhaan. ICHD-3 kirjoittaa, että ylempien kaulanikamien kuvantamislöydökset ovat yleisiä myös ihmisillä, joilla ei ole päänsärkyä, joten ne voivat viitata syyhyn mutta eivät todista sitä. The Lancet Neurologyn katsaus toteaa lisäksi, että kliinisten diagnoosikriteerien pätevyyttä ei ole voitu osoittaa ja että niskaperäisyys voidaan osoittaa varmasti vain röntgenohjauksessa tehtävillä kontrolloiduilla hermopuudutuksilla. Arjen käytännössä diagnoosi tehdään useimmiten todennäköisenä, ja se tarkentuu hoitovasteen myötä.

Niskan ja leuan yhteys on mitattu. Havainnoivia tutkimuksia yhdistäneessä meta-analyysissä havaittiin kohtalaista näyttöä siitä, että leukanivelen ja purentalihasten ongelmassa (purentaelimistön toimintahäiriö, TMD) niskaan ja leukaan liittyvä arjen toimintakyvyn heikkeneminen ovat yhteydessä toisiinsa, että painekipukynnys niskassa on matalampi ja että niskan liikelaajuus on rajoittuneempi. Samassa analyysissä pään ja niskan asennossa (kuten eteenpäin työntyneessä pään asennossa) ei havaittu merkitsevää eroa. Asento ei siis yksinään ole syyllinen; nämä tutkimukset osoittavat yhteyden mutta eivät sitä, kumpi aiheuttaa kumman.

Niskan ja leuan lihasten arat kohdat voivat heijastaa kipua päähän ja kasvoihin. Tutkimuksessa, jossa verrattiin 20:tä purentalihaskipuista naista ja 20:tä laaja-alaisesta lihaskivusta (fibromyalgia) kärsivää naista, tutkittiin ohimo- ja purentalihasten lisäksi kaulan sivulla olevaa lihasta (rintalastan-solisluun-kartiolisäkelihas), niskalihaksia ja epäkäslihasta; löydettiin kohtia, joita painettaessa potilaan tuttu kipu tuli esiin (aktiiviset triggerpisteet). Purentalihaskipuisilla heijastuva kipu sijoittui enemmän suun ja kasvojen alueelle, fibromyalgiassa enemmän niskaan. Tutkimus on pieni eikä mittaa erikseen hampaaseen heijastuvaa kipua; niskasta hampaaseen heijastuvasta kivusta ei ole vahvaa näyttöä.

Kaikki niskakivun kanssa tuleva kipu ei ole lihas- tai nivelperäistä. MSD Manuals luettelee niskakivun harvinaisiksi mutta vakaviksi syiksi niskan valtimon sisäseinämän repeämän (dissekaatio), aivokalvontulehduksen, selkärangan kasvaimen tai tulehduksen sekä sydäninfarktin ja angina pectoriksen. Se kirjoittaa, että dissekaatio aiheuttaa yleensä jatkuvaa pään, niskan tai kasvojen kipua ja että siihen liittyy usein neurologisia oireita, kuten tasapainon menetys, saman puolen käden ja jalan heikkous sekä nielemis-, puhe- tai näkövaikeudet. Siksi tilanteessa, jossa niskan, kasvojen ja pään kipu esiintyvät yhdessä, katsotaan ensin näitä merkkejä.

Ensimmäisen listan merkit lisäävät todennäköisyyttä, että kipu tulee niskasta; toisen listan merkit viittaavat hampaaseen, leukaniveleen tai syyhyn, joka ei saa odottaa. Erottelun tekee tutkimus; nämä listat ovat sitä varten, että viet lääkärille oikeat tiedot.

MSD kirjoittaa, että niskakivussa lääkärit pyrkivät ensin sulkemaan pois vakavan sairauden. Siksi järjestys alkaa hätämerkeistä ja siirtyy sitten niskan, leuan ja hampaan erotteluun.

1. 1

   Ensin hätämerkit

   Jos sinulla on hyvin korkea kuume, niskajäykkyys tai valonarkuus, kouristuskohtaus, päävamma viimeisten 3 kuukauden aikana, kasvojen tai käden puutuminen tai heikkous, puhe-, tasapaino- tai näköhäiriö, sekavuus, äkillisesti alkanut erittäin voimakas kipu tai rinnan puristus, arvio tehdään päivystyksessä; soita 112.

2. 2

   Kivun taustat

   Kysytään, mistä kipu alkaa, onko se aina samalla puolella, muuttuuko se niskan liikkeen, asennon tai pureskelun mukaan ja onko taustalla niskavamma (esimerkiksi liikenneonnettomuudessa saatu retkahdusvamma). On hyödyllistä kirjata muutaman päivän ajan, mikä kivun käynnistää.

3. 3

   Niskan ja hermoston tutkimus

   MSD kirjoittaa, että tutkimus keskittyy selkärankaan ja hermostoon, että lihasvoimaa, refleksejä ja tuntoa tarkistamalla etsitään hermojuuren tai selkäytimen puristusta ja että lääkäri voi pyytää sinua liikuttamaan niskaa tiettyihin suuntiin.

4. 4

   Leuan ja hampaiden tutkimus

   Jos kasvoissa tai hampaassa on myös kipua, hammaslääkäri tutkii hampaat kylmä-, koputus- ja purutesteillä sekä röntgenkuvalla ja tunnustelee käsin leukanivelen ja purentalihakset. Jos kipua uudelleen tuottavaa hammasta ei ole, hampaalle ei tehdä peruuttamatonta toimenpidettä.

5. 5

   Tarvittaessa kuvantaminen

   MSD kirjoittaa, että hermojuureen viittaavissa löydöksissä, kuten käteen säteilevässä kivussa, puutumisessa tai heikkoudessa, pyydetään niskan magneettikuva. ICHD-3:n mukaan niskan kuvantamislöydökset ovat yleisiä myös kivuttomilla ihmisillä, joten ne eivät yksinään todista syytä.

6. 6

   Diagnoosia tarkentavat vaiheet

   Jos kipu jatkuu ja diagnoosi on epäselvä, kivunhoidon erikoislääkäri voi tehdä röntgenohjauksessa testipuudutuksen, joka puuduttaa tietyn niskan nivelen tai hermon. The Lancet Neurologyn katsauksen mukaan nämä kontrolloidut hermopuudutukset ovat keino osoittaa varmasti, että kipu tulee niskasta.

Niskaperäisen päänsäryn hoito ei kuulu hammaslääkärille vaan omalääkärille, fysioterapialle, neurologialle ja kivunhoidon erikoislääkäreille. Jos mukana on leukanivelen ja purentalihasten ongelma, hammaslääkäri hoitaa tämän osan erikseen.

Useimmat virheet johtuvat siitä, että katsotaan kivun paikkaa ja etsitään sen lähdettä sieltä.

Ajat vaihtelevat ihmisestä toiseen. Alla oleva kulku on yleinen kehys; sinua seuraavan lääkärin suunnitelma on etusijalla.

1. Ensimmäiset päivät

   NHS kirjoittaa, että suurin osa niskakivuista kestää muutaman viikon. Tänä aikana niskan pitäminen liikkeessä, lämpö- tai kylmähoito ja kipulääke auttavat.

2. Muutaman viikon kuluttua

   Jos niskakipu tai jäykkyys ei ole mennyt ohi muutamassa viikossa tai kipulääkkeet eivät ole auttaneet, NHS suosittaa menemään omalääkärille. Fysioterapia ja harjoitusohjelma alkavat tässä vaiheessa.

3. Harjoitusohjelma

   Australialaisessa tutkimuksessa hoito kesti 6 viikkoa, ja vaikutus säilyi 12 kuukauden ajan. Harjoitusten säännöllinen jatkaminen on tärkeää.

4. Jos kipu jatkuu

   Säännöllisesti toistuvassa ja hoitoon vastaamattomassa päänsäryssä potilas ohjataan neurologille tai kivunhoidon erikoislääkärille; jos kasvo- ja leukakipukin jatkuu, hammaslääkäri arvioi leukanivelen ja lihakset uudelleen.

Emme anna tässä yhtä lukua, koska niskaperäisen kivun hoito ei kuulu hammaslääkärille vaan fysioterapialle, neurologialle ja kivunhoidon erikoislääkäreille, ja sen laajuus vaihtelee ihmisestä toiseen. Laajuuden määräävät tekijät:

Milloin diagnoosi tehdään

Kun heijastuva kipu tunnistetaan ajoissa, vältytään hampaille mahdollisesti tehtäviltä tarpeettomilta toimenpiteiltä.

Tarvitaanko kuvantamista

Tyypillisissä tapauksissa, joissa ei ole hermojuurilöydöksiä, kuvantaminen ei useimmiten ole ensimmäinen vaihe; löydösten mukaan pyydetään niskan magneettikuva.

Fysioterapiakäyntien määrä

Harjoitus- ja manuaalisen hoidon ohjelman kesto vaihtelee kivun kulun mukaan.

Samanaikainen leukaongelma

Jos myös leukanivelessä tai purentalihaksissa on ongelma, hammaslääkärin tutkimus ja tarvittaessa purentakisko ovat erillinen kustannuserä.