Implanttityypit: titaani, zirkonia, yksiosainen, kaksiosainen

Implanttityyppien luettelointi yhdeksi listaksi on harhaanjohtavaa, koska sama implantti kuuluu yhtä aikaa useaan luokkaan. Titaanista valmistettu, kaksiosainen, vakioläpimittainen ja hampaita kantavaan luuhun asetettava implantti on kuvaus nykyään yleisimmin käytetystä tyypistä. Jokainen kuvauksen sana vastaa eri kysymykseen: mistä se on tehty, montako osaa siinä on, minkä kokoinen se on ja mihin kohtaan luuta se kiinnittyy.

Aloitetaan materiaalista. Valtaosa nykyaikaisista implanteista on puhdasta titaania tai titaaniseosta. Titaania on käytetty vuosikymmeniä, koska se pystyy kiinnittymään luun pintaan ja sitä pidetään kudosyhteensopivana. Lujuuden lisäämiseksi käytetään myös muihin metalleihin seostettua titaania; niitä suositaan erityisesti ohuissa implanteissa. Kysymystä ”onko titaani-implantti haitallinen” käsittelemme erikseen alempana.

Zirkoniaimplantti tehdään metallittomasta valkoisesta keraamista. Sen vahvuudet ovat, ettei se näytä metallin harmaata varjoa potilailla, joiden ien on ohut, ja että se on vaihtoehto potilaille, jotka eivät halua metallia. Vastapainona sen taustalla oleva tutkimustieto ei ole yhtä laajaa kuin titaanilla. Viisivuotisia havainnoivia tutkimuksia koonnut katsaus raportoi luotettavia tuloksia; toinen, materiaaleja suoraan vertaileva katsaus toteaa kuitenkin, että satunnaistettuja tutkimuksia on vähän ja seuranta-ajat ovat lyhyitä.

Toinen peruste on rakenne. Suurin osa nykyään käytetyistä implanteista on kaksiosaisia: luuhun asetettava runko ja sen päälle ruuvattava jatke. Tässä rakenteessa kulmaa tai korkeutta voidaan jälkikäteen mukauttaa vaihtamalla jatke. Yksiosaisessa implantissa runko ja jatkeosa ovat yhtä kappaletta; niiden välissä ei ole ruuvia eikä liitoskohtaa, mutta jälkikäteen mukauttamisen mahdollisuudet ovat rajalliset, ja suunnittelun on oltava oikea ensimmäisestä päivästä alkaen. Zirkoniaimplantteja valmistettiin pitkään vain yksiosaisina; nykyään saatavilla on myös kaksiosaisia.

Kolmas peruste on koko. Vakioläpimittaisten implanttien lisäksi on kapeita ja lyhyitä implantteja. Kapeita implantteja käytetään, kun hampaiden välissä on vähän tilaa tai luu on ohut. Laaja katsaus havaitsi, että 3–3,5 millimetrin läpimittaisten implanttien säilyminen ei eronnut vakioimplanteista, mutta alle kolmen millimetrin miniimplanteissa se oli merkitsevästi heikompi. Lyhyitä implantteja harkitaan joissakin tapauksissa luunsiirron vaihtoehtona, kun luun korkeus on vähentynyt.

Neljäs peruste on se, jonka potilaat tuntevat huonoimmin mutta joka muuttaa lopputulosta eniten: mihin kohtaan luuta implantti kiinnittyy. Perinteinen implantti asetetaan ylempään luuhun, jossa hampaat ovat ja joka surkastuu hampaan menetyksen jälkeen. Niin sanottu subperiostaalinen implantti on luun päälle asettuva metallikehikko, joka on kehitetty potilaille, joilla luun korkeus ei riitä. Kun yläleuan luu on surkastunut hyvin pitkälle, kyseeseen tulevat poskiluuhun ulottuvat pitkät implantit. Kortikobasaalisessa eli strategisessa lähestymistavassa implantti taas asetetaan niin, että se lukittuu leuan syvällä olevaan kovaan, surkastumista kestävään kerrokseen.

Käytännössä näitä neljää perustetta ei valita toisistaan erillään, vaan ne rajaavat toisiaan. Jos luu on ohut, läpimitta pienenee; läpimitan pienentyessä materiaalin lujuuden merkitys kasvaa; jos luu on surkastunut, kiinnityskohta vaihtuu; kun kiinnityskohta vaihtuu, myös rakenne muuttuu. Tästä syystä kortikobasaaliset implantit ovat runkonsa osalta ohuita ja yksiosaisia. Siksi kysymykseen ”mikä tyyppi on paras” ei voi vastata sellaisenaan. Oikea kysymys on, mikä tyyppi sinun luuhusi valitaan ja millä perusteella.

Ensimmäinen lista kuvaa tilanteita, joissa tietty tyyppi korostuu, toinen yhdistelmiä, jotka vaativat varovaisuutta. Päätös tehdään kartiokeilatomografian ja tutkimuksen perusteella; lista ei ole valintamenu.

Tyyppiä ei valita luettelosta; se on seuraavan järjestyksen tulos. Jokainen vaihe perustuu edellisen vastaukseen.

1. 1

   Luun mittaaminen

   Kolmiulotteisessa kartiokeilatomografiassa mitataan luun korkeus, leveys ja kovuus. Jos luu on leveä, puhutaan vakioläpimitasta, jos ohut, kapeasta läpimitasta, ja jos korkeutta on vähän, lyhytimplantista tai toisesta kiinnityskohdasta.

2. 2

   Hampaan paikan määrittäminen

   Ensin suunnitellaan hampaan paikka suussa, ja implantin kulma johdetaan siitä. Jos luun suunta ja hampaan suunta eivät täsmää, se vaikuttaa suoraan rakenteen valintaan.

3. 3

   Kannettavan kuormituksen arviointi

   Kannetaanko yhtä hammasta, siltaa vai koko suuta; mitä vastakkaisessa leuassa on; esiintyykö yöllistä hampaiden puristelua? Mitä suurempi kuormitus, sitä tärkeämpiä ovat implantin läpimitta, määrä ja materiaalin lujuus.

4. 4

   Terveydentilasta ja odotuksista keskusteleminen

   Tässä vaiheessa käydään läpi epäily metalliin liittyvästä reaktiosta, ikenen paksuus, tupakointi ja diabetes. Hymyillessä näkyvillä alueilla esteettiset odotukset voivat vaikuttaa materiaalin valintaan.

5. 5

   Valinta ja sen perustelut kirjallisena

   Kirjallisesti on kerrottava, mikä tyyppi, minkä läpimittainen ja pituinen, ja miksi se valittiin. Kun hoito on valmis, implanttien tyyppi, järjestelmä ja mitat on annettava sinulle kirjallisina; tietoa tarvitaan jokaisessa vuosien päästä tehtävässä toimenpiteessä.

Mikään alla olevista tyypeistä ei ole ehdottomasti muita parempi. Kukin on kehitetty vastaamaan tiettyyn ongelmaan, ja suussa, jossa tätä ongelmaa ei ole, se menettää etunsa.

Alla ovat aiheet, joista potilaat kysyvät useimmin ja joista netissä kerrotaan useimmin väärin.

Paranemisen kulun ratkaisevat tyypin lisäksi luun tila ja kuormituspäätös. Alla ovat kohdat, joissa tyyppi vaikuttaa aikatauluun selvimmin.

1. Leikkauspäivä

   Kaksiosainen implantti voidaan peittää ikenen alle, tai sen päälle asetetaan paranemishattu. Yksiosaisessa implantissa jatkeosa on suussa ensimmäisestä päivästä.

2. Ensimmäiset viikot

   On tärkeää, ettei yksiosaisen implantin suussa olevaan osaan kohdistu hallitsematonta kuormitusta. Siksi se joko suojataan tai liitetään siltaan muiden implanttien kanssa, jolloin kuormitus jakautuu.

3. Luutumisvaihe

   Perinteisellä hoitotiellä titaani- ja zirkoniaimplanttien kohdalla odotetaan kuukausia kestävää luutumista. Alueilla, joille on tehty luunsiirto, aika pitenee.

4. Pitkä aikaväli

   Tyypistä riippumatta implantin ympärillä oleva ien voi tulehtua, jos sitä ei pidetä puhtaana. Tarkastusväli määräytyy suusi tilan, ei tyypin mukaan.

Tällä sivulla ei ole lukuja, mutta tyypin valinnan vaikutus suunnitelman laajuuteen on konkreettinen. Laajuuteen vaikuttavat seuraavat tekijät:

Tarvitaanko luunsiirtoa

Lyhytimplantti, kapea implantti tai syvään kerrokseen kiinnittyvä implantti voi joissakin tapauksissa poistaa luunsiirron suunnitelmasta. Kun tämä vaihe jää pois, myös aikataulu lyhenee.

Materiaali

Zirkonia- ja titaani-implanttien osat ja niiden päälle tehtävät hampaat ovat erilaisia. Se, mikä materiaali valitaan ja miksi, on käytävä läpi hoidon laajuuden yhteydessä.

Järjestelmän jatkuvuus

Kaksiosaisissa järjestelmissä jatke tai ruuvi voidaan joutua vaihtamaan vuosien päästä. Se, että käytetyn järjestelmän osia on saatavilla myöhemminkin, vaikuttaa pitkällä aikavälillä hoidon laajuuteen.

Implanttien määrä ja kannettava kuormitus

Yhden hampaan ja koko suun sillan välinen ero on suurempi kuin tyyppien välinen ero. Kuormituksen kasvaessa implanttien määrä ja läpimitta kasvavat; tyyppi valitaan osana tätä päätöstä.