Päivä 1: Kuvantaminen, implanttien asetus ja ensimmäinen sovitus - Päivä 2: Sovitukset ja lopullinen sävy - Päivä 3: Lopullisten hampaiden luovutus

Lähikuva

Onko digitaalisesti tehty kokoproteesi parempi kuin perinteisesti tehty?

Käyntimäärässä ja uudelleenvalmistettavuudessa on hyötyä; potilastyytyväisyydessä useimmat tutkimukset eivät löydä menetelmien välillä eroa

Kokoproteesia harkitsevalle digitaalinen tie lupaa tätä: jäljennösmassan sijaan kameraskannauksen, kipsimallin sijaan tietokoneella laaditun suunnitelman ja käsin asetettujen hampaiden sijaan jyrsityn tai tulostetun rungon. Lupauksen konkreettisin puoli on, että proteesin tiedosto säilytetään; jos proteesi murtuu tai katoaa, samasta tiedostosta voidaan valmistaa uusi. Kirjallisuudessa on katsauksia, joiden mukaan tämä tie voidaan viedä läpi perinteistä vähemmillä käynneillä. Toisaalta useimmat tutkimukset, joissa katsotaan, kuinka tyytyväisiä potilaat ovat proteesiinsa, eivät löydä menetelmien välillä merkitsevää eroa, ja millimetrien paremmuuden merkitys suussa jää epäselväksi. Kun erotat nämä kaksi puolta, pystyt punnitsemaan sinulle tarjottua vaihtoehtoa oikein.

Lyhyt vastaus

Joissakin asioissa se on käytännöllisempi, mutta tyytyväisyydessä paremmuutta ei ole osoitettu. 15 tutkimusta koonnut järjestelmällinen katsaus kertoo, että digitaalinen työnkulku vaatii vähemmän käyntejä, mutta koko hoidon kesto pysyy samankaltaisena eikä potilastyytyväisyys useimmissa tutkimuksissa eroa merkitsevästi. Sama katsaus ei löydä eroa myöskään uusintavalmistusten, korjausten ja säätöjen määrässä. Ainoa huomattava ero liittyy valmistustapaan: potilaat suosivat jyrsittyjä proteeseja, kun taas 3D-tulostettujen kohdalla nähdään kallistumista perinteiseen proteesiin.

Mikä muuttuu
Jäljennös, suunnittelu ja valmistus siirtyvät tietokoneelle
Käynnit ja kesto
Käyntejä raportoidaan vähemmän, kokonaiskesto samankaltainen
Potilastyytyväisyys
Useimmissa tutkimuksissa ei merkitsevää eroa menetelmien välillä
Missä näyttö on heikkoa
Pitkä seuranta, vakioitu työnkulku ja tulostushartsien kestävyys

Lääketieteellinen tarkistus: Bilge Ilgın, hammaslääkäri · Implantologia

Miten digitaalinen kokoproteesi tehdään ja mitä kirjallisuus sanoo

Perinteisessä kokoproteesissa työ etenee viidessä vaiheessa: alustava jäljennös, yksilöllisellä lusikalla otettava varsinainen jäljennös, leukojen keskinäisen asennon rekisteröinti, vahaan asetetuilla hampailla tehtävä sovitus ja proteesin luovutus. Digitaalisella tiellä vaiheiden nimet pysyvät samoina, mutta välineet vaihtuvat. Jäljennös otetaan suunsisäisellä skannerilla tai perinteisesti, ja se muutetaan digitaaliseksi tiedostoksi pöytäskannerilla; leukasuhde rekisteröidään edelleen suussa; sovitusproteesi tulostetaan 3D-tulostimella; lopullisen proteesin runko joko jyrsitään hartsiaihiosta tai tulostetaan. Hampaat voidaan liimata runkoon erikseen, tai joissakin järjestelmissä ne valmistetaan yhdessä rungon kanssa.

Tämän työnkulun puhutuin puoli on käyntien määrä. Journal of Prosthodontics -lehdessä julkaistu, 15 tutkimusta tarkastellut järjestelmällinen katsaus kertoo, että digitaalinen työnkulku vaatii perinteistä vähemmän käyntejä, mutta koko hoidon kesto on kummassakin työnkulussa samankaltainen. Harvemmat käynnit klinikalla eivät siis tarkoita lyhyempää hoitoa; osa työstä siirtyy aikaan, jolloin potilas ei ole paikalla, laboratorioon ja ohjelmistoon. Sama katsaus toteaa myös, että digitaalisten proteesien pysyvyys todettiin yleisesti tyydyttäväksi ja joissakin kohdissa perinteisen proteesin veroiseksi tai paremmaksi.

Tyytyväisyyden osalta kuva on tasaisempi. Katsauksen sanoin useimmat tutkimukset eivät löydä potilastyytyväisyydessä merkitsevää eroa menetelmien välillä; osa tuloksista on digitaalisen, osa perinteisen eduksi. Myöskään uusintavalmistusten, korjausten ja luovutuksen jälkeisten säätöjen määrässä ei näy eroa. Kirjoittajien oma lause on tämänsuuntainen: on vaikea päätellä, että digitaalisesti valmistettu kokoproteesi tuottaisi johdonmukaisesti suuremman tyytyväisyyden kuin perinteisesti valmistettu. Teknisellä puolella mitatut parannukset eivät itsestään muutu siksi, minkä potilas tuntee.

Ainoa selvä suuntaus, jonka katsaus erottaa, liittyy valmistustapaan. Potilaat suosivat jyrsittyjä digitaalisia proteeseja, kun taas 3D-tulostettujen proteesien kohdalla nähdään kallistumista perinteiseen proteesiin. Tämän eron materiaalipuolen vastine löytyy Scientific Reports -lehdessä julkaistusta järjestelmällisestä katsauksesta ja meta-analyysista. 21 tutkimuksen aineistossa tulostettujen proteesirunkojen taivutuslujuus oli tilastollisesti heikompi sekä perinteiseen lämpökovetettuun akryyliin että jyrsittyihin aihioihin verrattuna; pintakovuudessa suunta oli sama. Jyrsittyjen materiaalien arvot keskittyvät kapealle alueelle, tulostettujen taas hajoavat hyvin laajalle, eli tulos vaihtelee hartsista toiseen.

Myös tämän meta-analyysin oma varoitus on kerrottava. Tutkimusten välinen vaihtelu on suurta, testistandardit vaihtelevat, ja suurin osa mukaan otetuista tutkimuksista on tehty laboratoriossa. Kirjoittajat toteavat suoraan, että potilastuloksia mittaavia pitkäkestoisia kliinisiä tutkimuksia on vähän. Se, että tulostetun proteesin lujuus on laboratoriossa heikompi, ei siis välttämättä tarkoita, että se murtuisi suussa aiemmin; tällä hetkellä ei vain ole kliinistä tietoa, joka osoittaisi päinvastaista.

Kustannuksista toinen Journal of Prosthodontics -lehdessä julkaistu järjestelmällinen katsaus ja meta-analyysi kokoaa viisi tutkimusta, 184 potilasta ja 202 proteesia. Käyntien määrässä, laboratoriokustannuksissa, klinikkakustannuksissa ja kokonaiskustannuksissa digitaalisen ja perinteisen työnkulun välillä ei löydy tilastollisesti merkitsevää eroa. Tutkimusten välinen vaihtelu on suurta kaikissa kohdissa; viidestä tutkimuksesta neljässä on kohtalainen ja yhdessä suuri harhan riski, ja neljä on takautuvia. Kirjoittajat huomauttavat lisäksi, että laite- ja ohjelmistoinvestointeja ei otettu huomioon eikä potilaslähtöisiä tuloksia mitattu lainkaan. Heidän johtopäätöksensä on, että työnkulut ovat kustannustehokkuudeltaan samankaltaisia.

Satunnaistetun tiedon mittakaava on myös pieni. Journal of Clinical Medicine -lehdessä julkaistussa satunnaistetussa vaihtovuoroisessa tutkimuksessa kymmenen potilasta käytti vuorotellen sekä digitaalista että perinteistä proteesiaan. Käyntejä oli digitaalisella keskimäärin 5,3 ja perinteisellä 5,9; suun terveyteen liittyvän elämänlaadun mittarissa ryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa. Yläproteesin vakaus arvioitiin digitaalisessa ryhmässä merkitsevästi paremmaksi, kiillotuksen laatu taas perinteisessä ryhmässä paremmaksi. Kymmenen potilaan tutkimuksesta ei synny sääntöä; tulos on suuntaa antava merkki, ei näyttö.

Kenelle digitaalinen kokoproteesi sopii ja kenelle ei

Digitaalisen tien hyöty ei ole kaikille sama. Seuraava jako näyttää tilanteet, joissa ero tuntuu, ja tilanteet, joissa se katoaa.

Milloin sopii

  • Henkilöt, joilla on voimakas yökkäysrefleksiJos jäljennösmassalla täytetyn lusikan pitäminen suussa on vaikeaa, skannaus tuo selvän eron mukavuuteen. Satunnaistetussa tutkimuksessa, jossa potilailla oli löysää ienkudosta, potilaat kertoivat suosivansa digitaalista jäljennöstä lyhyemmän tuoliajan ja vähäisemmän epämukavuuden vuoksi.
  • Henkilöt, jotka kadottavat tai rikkovat proteesinsa useinDigitaalisen tien konkreettisin käytännön hyöty on, että proteesin tiedosto säilytetään. Koska samasta suunnitelmasta voidaan valmistaa uusi, alusta ei tarvitse aloittaa. Hoivakodissa asuvilla tai proteesinsa yhä uudelleen kadottavilla tämä yksityiskohta on todellinen helpotus.
  • Henkilöt, joiden on vaikea tulla klinikalle joka viikkoKäyntien väheneminen on merkityksellistä kaukaa tuleville tai niille, joiden on vaikea liikkua. Pidä kuitenkin odotukset realistisina: katsausten mukaan hoidon kokonaiskesto pysyy samankaltaisena, eikä proteesi valmistu kahdessa päivässä.
  • Nykyiseen proteesiinsa tyytyväiset, jotka haluavat uudenJos nykyinen proteesisi istuu ja puheesi on tottunut siihen, proteesi voidaan skannata ja käyttää uuden suunnitelman pohjana. Digitaalisen tien uudelleenvalmistettavuus on tässä suoraan hyödyksi.

Milloin ei sovi

  • Leuat, joiden alusta on hyvin ongelmallinenJos luu on kadonnut pitkälle, kitalaella on liikkuvaa ja löysää kudosta tai alaleuassa ei ole enää korkeutta, johon tukeutua, ongelma ei ole jäljennösmenetelmässä vaan alustassa. Satunnaistetussa tutkimuksessa, jossa potilailla oli löysää ienkudosta, digitaalisen ja perinteisen jäljennöksen välillä ei löytynyt eroa elämänlaadussa eikä pysyvyydessä.
  • Ne, jotka tietävät, etteivät pysty pitämään proteesia lainkaanJos olet kokeillut useita proteeseja etkä ole pystynyt pitämään yhtäkään suussasi, valmistustavan vaihtaminen ei välttämättä ratkaise asiaa. Proteesi tukeutuu ikeneen ja kitalakeen, tehtiinpä se millä tavalla tahansa. Silloin puhuttava aihe on kiinteät hampaat.
  • Tilanteet, joissa suositaan tulostettua runkoaJos sinulle ehdotetaan tulostettua runkoa budjetin vuoksi, tee päätös meta-analyysin löydöksen tietäen: tulostetuilla rungoilla on laboratoriotesteissä heikompi taivutuslujuus ja pintakovuus kuin sekä perinteisellä akryylillä että jyrsityillä aihioilla, ja ne vaihtelevat paljon hartsista toiseen.
  • Tilanteet, joissa klinikka on vasta ottanut digitaalisen työnkulun käyttöönKatsausten mukaan digitaaliselle kokoproteesille ei ole yhtä yhteisesti sovittua työnkulkua; jokainen klinikka rakentaa omat vaiheensa. Kustannuskatsauksessa klinikkakustannusten vahvin selittäjä oli tekijän kokemus. Vasta käyttöön otetussa työnkulussa vaiheiden määrä ja säätöjen tarve voivat kasvaa.

Digitaalinen kokoproteesi vaihe vaiheelta

Seuraava kulku näyttää klinikoilla yleisimmin käytetyn järjestyksen. Kuten katsaukset huomauttavat, yhtä yhteisesti sovittua protokollaa ei ole; vaiheiden määrä vaihtelee klinikoittain.

  1. 1

    Jäljennös ja skannaus

    Ikenen ja kitalaen pinta tallennetaan suunsisäisellä skannerilla. Joillakin klinikoilla otetaan perinteinen jäljennös, ja malli skannataan pöytäskannerilla; kumpikin tuottaa digitaalisen tiedoston. Jos kudos on löysää ja liikkuvaa, jotkut hammaslääkärit valitsevat tarkoituksella perinteisen tekniikan, koska silloin on tärkeää, missä asennossa kudos tallennetaan.

  2. 2

    Leukasuhteen rekisteröinti

    Ala- ja yläleuan keskinäinen asento ja hampaiden korkeus rekisteröidään suussa. Tämä on vaihe, joka ei digitalisoidu; tietokone ei tuota tätä tietoa itsestään, ja suuri osa proteesin onnistumisesta riippuu tämän vaiheen tarkkuudesta.

  3. 3

    Suunnittelu ja sovitusproteesin tulostus

    Ohjelmassa määritellään hampaiden asettelu, huulten tuki ja purenta. Suunnitelma tulostetaan 3D-tulostimella yhtenä kappaleena ja sovitetaan suuhun. Ero perinteiseen vahasovitukseen on, että tämä sovitusproteesi tuntuu paljon lähemmältä oikeaa proteesia ja sitä voi kokeilla suussa puhuen.

  4. 4

    Sovituksessa tehtyjen muutosten vieminen tiedostoon

    Sovituksessa hiotaan hampaiden pituutta, keskilinjaa, huulten tukea ja purentaa. Jokainen korjaus viedään takaisin tiedostoon. Perinteisellä tiellä nämä vahaan tehdyt korjaukset jäivät hammasteknikon käsiin; tässä ne tallentuvat.

  5. 5

    Lopullisen proteesin valmistus ja luovutus

    Runko jyrsitään hartsiaihiosta tai tulostetaan, hampaat asetetaan ja proteesi kiillotetaan. Luovutuksessa tarkistetaan purenta ja poistetaan painavat kohdat. Muutama säätökäynti luovutuksen jälkeen on normaalia; katsauksissa niiden määrässä ei ole eroa menetelmien välillä.

  6. 6

    Ratkaistaanko tilanteesi proteesilla vai kiinteillä hampailla

    Tämän ratkaisee leukasi luu, eikä sitä voi sanoa ilman kuvaa. Jos sinulla on panoraamaröntgenkuva (OPTG) tai CBCT-kuva, lähetä se lomakkeella; hoidon tekevä hammaslääkäri tulkitsee kuvan, ja vastaamme kirjallisesti 24 tunnin kuluessa, onko kyseeseen tulossa proteesi vai implanttien varaan kiinnitetyt kiinteät hampaat. Kyse on ennakkoarviosta; lopullinen päätös tehdään kliinisen tutkimuksen ja CBCT-kuvauksen jälkeen.

Vaihtoehdot, joista puhutaan sen sijaan

Valmistustapa ei muuta kokoproteesia koskevaa perimmäistä kysymystä: tukeutuuko proteesi ikeneen, vai otetaanko tuki luusta.

01

Perinteisesti tehty kokoproteesi

Nykytiedon valossa tämä ei ole huono valinta. Useimmat tyytyväisyystutkimukset eivät löydä menetelmien välillä eroa, ja kustannuskatsauksen mukaan työnkulut ovat kustannustehokkuudeltaan samankaltaisia. Hyvin otettu jäljennös ja oikein rekisteröity leukasuhde ratkaisevat enemmän kuin käytetty laite.

02

Nykyisen proteesin pohjaus

Jos proteesi ei istu, ensimmäinen kysymys ei ole, miten uusi valmistetaan, vaan riittääkö nykyisen proteesin pohjaus. Kun ikenen muutokset jättävät proteesin alle tyhjää tilaa, pohjaus tuo usein nopeasti helpotusta ja siirtää uuden proteesin tarvetta.

03

Implanttien varaan kiinnitetyt kiinteät hampaat

Tämä on varsinainen vaihtoehto sille, joka ei pysty pitämään proteesia suussaan lainkaan. Ero ei ole menetelmässä vaan siinä, mistä tuki otetaan: proteesi tukeutuu ikeneen ja kitalakeen, kiinteät hampaat kiinnittyvät luuhun. Satunnaistetussa tutkimuksessa, jossa potilailla oli löysää ienkudosta, proteesin pysyvyys heikkeni kuuden kuukauden aikana molemmilla jäljennösmenetelmillä lähes neljänneksellä, koska alla oleva luu jatkaa katoamistaan.

04

Kolmen päivän kiinteiden hampaiden suunnitelma

Tämä on meidän tiemme. Ensimmäisenä päivänä otetaan CBCT-kuva ja suunnitelma tarkistetaan, implantit asetetaan, digitaalinen jäljennös otetaan ja ensimmäiset sovitushampaat kiinnitetään; toisena päivänä tehdään sovitukset ja valitaan lopullinen sävy; kolmantena päivänä lopulliset kiinteät hampaat kiinnitetään. Kolmantena päivänä kiinnitetyt hampaat ovat lopulliset, eikä erillistä pysyvää siltaa tehdä myöhemmin. Luunsiirto ja poskiontelon pohjan nosto (sinus lift) taas ovat klassisen implanttitien toimenpiteitä.

Digitaalisen tien omat ongelmat

Kun valmistus siirtyy tietokoneelle, osa virheistä poistuu mutta uusia tulee tilalle. Seuraavat ovat kirjallisuudessa mainittuja aiheita, joilla on vastineensa klinikalla.

Tulostetun rungon materiaalin heikkous

Meta-analyysissa 3D-tulostetuilla proteesirungoilla oli heikompi taivutuslujuus ja pintakovuus kuin sekä perinteisellä akryylillä että jyrsityillä aihioilla. Arvojen hajonta on myös hyvin laaja, eli käytetty hartsi muuttaa tulosta selvästi.

Laboratoriotiedon merkitys suussa on tuntematon

Saman meta-analyysin kirjoittajat kertovat, että suurin osa mukaan otetuista tutkimuksista tehtiin laboratoriossa ja että potilastuloksia mittaavia pitkäkestoisia kliinisiä tutkimuksia on vähän. Se, että materiaali pärjää testilaitteessa huonosti, ei suoraan kerro, montako vuotta se kestää suussa.

Vakioitua työnkulkua ei ole

Katsaus toteaa suoraan, ettei digitaaliselle kokoproteesille ole yhteisesti sovittua protokollaa ja että tämä vaikeuttaa varmojen johtopäätösten tekemistä. Älä oleta, että yhdellä klinikalla tehty digitaalinen proteesi on sama toimenpide kuin toisella tehty; vaiheiden määrä ja materiaalit vaihtelevat.

Tutkimukset ovat pieniä ja seuranta lyhyt

Järjestelmällinen katsaus mainitsee omina rajoituksinaan pienet otokset ja lyhyet seuranta-ajat. Satunnaistetussa vaihtovuoroisessa tutkimuksessa oli kymmenen potilasta. Kokoproteesia käytetään vuosia; nykyinen tieto ei riitä puhumaan siinä mittakaavassa.

Odotus, että teknologia pelastaa alustan

Jos luu on kadonnut, kitalaella on löysää kudosta tai alaleuassa ei ole enää korkeutta, johon tukeutua, valmistustapa ei korvaa sitä. Satunnaistetussa tutkimuksessa, jossa potilailla oli löysää ienkudosta, digitaalisen ja perinteisen jäljennöksen välillä ei löytynyt eroa pysyvyydessä eikä elämänlaadussa.

Luovutuksen jälkeinen aika

Uuteen kokoproteesiin totutellaan aina, valmistettiinpa se millä tavalla tahansa. Seuraava kulku kuvaa odotettavissa olevaa yleistä etenemistä.

  1. Ensimmäiset päivät

    Puhe muuttuu, syljeneritys lisääntyy ja muutamassa kohdassa tuntuu painetta. Tänä aikana on helpompaa aloittaa pehmeillä ruoilla ja pienillä suupaloilla. Kipeät kohdat hoidetaan käymällä klinikalla, ei hiomalla proteesia kotona.

  2. Ensimmäinen ja toinen viikko

    Painavat kohdat korjataan muutamalla lyhyellä käynnillä. Katsauksissa luovutuksen jälkeisten säätöjen ja korjausten määrässä ei ole eroa digitaalisen ja perinteisen proteesin välillä; muutaman käynnin tarve ei siis ole valmistusvirhe, vaan odotettu kulku.

  3. Ensimmäinen ja kolmas kuukausi

    Pureskelu vakiintuu ja puhe palaa ennalleen. Opettele tänä aikana ottamaan proteesi yöksi pois; sen pitäminen suussa yön yli mainitaan yhtenä proteesin alaisen tulehduksen tärkeimmistä riskitekijöistä.

  4. Ensimmäinen vuosi ja sen jälkeen

    Koska alla oleva luu jatkaa katoamistaan, proteesi löystyy ajan myötä. Satunnaistetussa tutkimuksessa, jossa potilailla oli löysää ienkudosta, pysyvyys heikkeni kuuden kuukauden aikana molemmilla menetelmillä lähes neljänneksellä. Tarkastusten tiheys määräytyy klinikan seurantasuunnitelman mukaan.

Älä odota näissä tilanteissa

  • Jos haavauma kestää yli kaksi viikkoa. Useimmat proteesin alaiset haavaumat johtuvat painosta ja paranevat, kun paino poistetaan. Haavauma, joka ei parane kahdessa tai kolmessa viikossa, tai turvotus, joka ei laske, on aina tutkittava; sama aikaraja mainitaan myös kansallisissa syöpälähetteiden ohjeissa.
  • Jos kitalaki on punainen ja siinä polttelee. Punoitus ja polttava tunne proteesin alla ovat proteesin alaisen sienitulehduksen tunnettu kuva. Se on hoidettavissa, mutta ei mene itsestään ohi; näytä se hammaslääkärillesi.
  • Jos proteesi alkoi yhtäkkiä heilua. Jos vuosia istunut proteesi löystyy lyhyessä ajassa, alla olevassa kudoksessa voi olla tapahtunut muutos. Se pitää arvioida sen sijaan, että pärjäisit kiinnitystahnalla.
  • Jos proteesi murtui. Murtuman liimaaminen kotona vaikeuttaa useimmiten korjausta. Säilytä palat ja tuo ne klinikalle; jos digitaalisesti tehdyn proteesin tiedosto on tallessa, uuden valmistaminenkin voi olla mahdollista.

Miten digitaalisen proteesin tarjousta luetaan

Nykytieto ei tue kumpaakaan yleistystä, ei sitä, että digitaalinen tie olisi halvempi, eikä sitä, että se olisi kalliimpi. Täältä et löydä lukuja; kun arvioit tarjousta, katso näitä kohtia:

Onko runko jyrsitty vai tulostettu
Tämä ero vaikuttaa sekä materiaalin lujuuteen että kustannuksiin. Meta-analyysissa jyrsityt rungot antavat korkeimmat taivutuslujuuden ja pintakovuuden arvot, tulostetut taas hajoavat hyvin laajalle alueelle. Kysy, kumpi tarjouksessa lukee.
Miten hampaat valmistetaan
Valmiista sarjasta otettujen hampaiden liimaaminen runkoon ja niiden valmistaminen yhdessä rungon kanssa ovat eri toimenpiteitä. Lopputuloksen ulkonäkö ja kulumiskäyttäytyminen riippuvat tästä valinnasta.
Käyntien määrä ja sisältyvätkö säädöt hintaan
Kysy heti alussa, sisältyvätkö luovutuksen jälkeiset säätökäynnit hintaan. Katsauksissa näiden käyntien määrässä ei ole eroa menetelmien välillä, joten digitaalisuus ei tarkoita, ettei säätöjä tarvittaisi.
Säilytetäänkö tiedosto
Digitaalisen tien konkreettisin käytännön hyöty on uudelleenvalmistus. Selvitä kirjallisesti, säilytetäänkö suunnitelmatiedosto klinikalla ja miten toimitaan, jos haluat myöhemmin uuden proteesin.

Usein kysyttyä

Istuuko digitaalinen proteesi paremmin kuin perinteinen?

Tästä ei ole johdonmukaista näyttöä. 15 tutkimusta tarkastellut katsaus kertoo, että digitaalisten proteesien pysyvyys todettiin yleisesti tyydyttäväksi ja joissakin kohdissa perinteisen veroiseksi tai paremmaksi; potilastyytyväisyydessä useimmat tutkimukset eivät kuitenkaan löydä menetelmien välillä merkitsevää eroa. Kymmenen potilaan satunnaistetussa tutkimuksessa yläproteesin vakaus arvioitiin digitaalisessa ryhmässä paremmaksi, mutta näin pienestä tutkimuksesta ei synny yleistä sääntöä.

Valmistuuko se todella kahdella käynnillä?

Ei. Katsauksen mukaan digitaalinen työnkulku vaatii vähemmän käyntejä, mutta samassa lauseessa todetaan, että hoidon kokonaiskesto pysyy samankaltaisena. Kymmenen potilaan satunnaistetussa tutkimuksessa käyntejä oli digitaalisella keskimäärin 5,3 ja perinteisellä 5,9. Kahden käynnin lupaus ei vastaa kirjallisuuden kuvaa.

Murtuuko tulostettu proteesi herkemmin?

Laboratoriotieto viittaa siihen, kliinistä tietoa ei ole. Meta-analyysissa tulostetuilla rungoilla oli heikompi taivutuslujuus ja pintakovuus kuin sekä perinteisellä akryylillä että jyrsityillä aihioilla, ja arvot vaihtelevat paljon hartsista toiseen. Samat kirjoittajat toteavat, että suurin osa mukaan otetuista tutkimuksista tehtiin laboratoriossa ja pitkäkestoisia kliinisiä tutkimuksia on vähän. Sitä, montako vuotta se kestää suussa, ei siis tällä hetkellä tiedetä.

Onko digitaalinen proteesi kalliimpi?

Viisi tutkimusta koonneessa kustannuskatsauksessa laboratoriokustannuksissa, klinikkakustannuksissa ja kokonaiskustannuksissa ei löydy tilastollisesti merkitsevää eroa työnkulkujen välillä, ja tutkimusten välinen vaihtelu on hyvin suurta. Sama katsaus toteaa myös, ettei laite- ja ohjelmistoinvestointeja otettu huomioon. Käytännössä hinnan ratkaisee menetelmää enemmän klinikan oma rakenne.

Minulla on löysää kudosta kitalaella. Ratkaiseeko digitaalinen jäljennös sen?

Ei ratkaise. Satunnaistetussa tutkimuksessa, jossa oli 26 potilasta, joilla oli löysää ienkudosta, suunsisäisen skannauksen ja perinteisen ikkunatekniikan välillä ei löytynyt merkitsevää eroa elämänlaadussa eikä proteesin pysyvyydessä. Potilaat kertoivat suosivansa skannausta lyhyemmän tuoliajan ja vähäisemmän epämukavuuden vuoksi, mutta lopputulos oli sama. Tämä kudos on oma aiheensa, ja se on arvioitava erikseen.

Pitäisikö minun ottaa proteesi yöksi pois?

Kyllä, ellei jokin muu tilanne sitä edellytä. Proteesin pitäminen suussa yön yli luetaan proteesin alaisen tulehduksen tärkeimpiin riskitekijöihin. Hyvin iäkkäillä tehdyssä tutkimuksessa, jossa seuranta kesti kolme vuotta, keuhkokuumeen riski oli selvästi suurempi niillä, jotka nukkuivat proteesi suussa. Proteesi puhdistetaan illalla ja säilytetään yön yli kuivassa rasiassa.

Mitä teen, jos en pysty elämään proteesin kanssa lainkaan?

Silloin puhuttava aihe ei ole valmistustapa vaan se, mistä tuki otetaan. Proteesi tukeutuu ikeneen ja kitalakeen, implanttien varaan kiinnitetyt kiinteät hampaat kiinnittyvät luuhun. Meidän suunnitelmassamme ensimmäisenä päivänä otetaan CBCT-kuva ja suunnitelma tarkistetaan, implantit asetetaan, digitaalinen jäljennös otetaan ja ensimmäiset sovitushampaat kiinnitetään; kolmantena päivänä lopulliset kiinteät hampaat kiinnitetään, ja koko oleskelu kestää kolme päivää.

Voiko etukäteen sanoa, kumpi sopii minun suuhuni?

Osittain. Jos sinulla on panoraamaröntgenkuva (OPTG) tai CBCT-kuva, lähetä se lomakkeella; hoidon tekevä hammaslääkäri tulkitsee kuvan, ja vastaamme kirjallisesti 24 tunnin kuluessa, millainen luun tilanne on ja tuleeko kyseeseen proteesi vai kiinteät hampaat. Kyse on ennakkoarviosta; lopullinen päätös tehdään kliinisen tutkimuksen ja CBCT-kuvauksen jälkeen.

Lähteet

Aiheeseen liittyvät sivut

Seuraava vaihe

Lähetä röntgenkuvasi, käydään vaihtoehdot yhdessä läpi.

Jaa tomografia- tai panoraamaröntgenkuvasi, niin kerromme 24 tunnin kuluessa, mikä vaihtoehto on hampaasi kohdalla realistinen.

Pyydä arvio
Hae