Synnynnäisesti puuttuva hammas: milloin ja miten aukko korvataan?

Synnynnäisesti puuttuva hammas ei ole myöhemmin menetetty hammas; hampaan aihetta ei ole koskaan muodostunut. Hammaslääketieteessä tätä kutsutaan hypodontiaksi. Useimmilta puuttuu vain yksi tai kaksi hammasta. Vaikeita muotoja, joissa puuttuu monta hammasta, kutsutaan oligodontiaksi, ja hyvin harvinaista tilaa, jossa kaikki hampaat puuttuvat, anodontiaksi. Viisaudenhampaiden puuttuminen taas on hyvin yleistä eikä yleensä vaadi hoitoa; tämä sivu käsittelee muita hampaita.

Yleisimmin puuttuvat toiset välihampaat, etenkin alaleuan, sekä kahden etuhampaan vieressä olevat ylälateraalit. Tyttöjen on raportoitu olevan hieman useammin kyseessä. Puuttuvan hampaan kanssa esiintyy usein pieniä tai kärjestään suippoja hampaita; tavallinen tilanne on, että lateraali puuttuu toiselta puolelta kokonaan ja on toisella puolella pieni.

Syy on useimmiten perinnöllinen, ja tilaa voi esiintyä muillakin suvun jäsenillä; kaikki, joilta puuttuu synnynnäisesti hampaita, eivät kuitenkaan siirrä sitä lapsilleen. Useimmiten se ilmenee yksinään ilman muita terveysongelmia. Huuli-suulakihalkiossa, Downin oireyhtymässä ja ektodermaalisessa dysplasiassa se on kuitenkin yleisempää. Jos hampaita puuttuu monta ja lisäksi on hiuksiin, kynsiin tai hikoiluun liittyviä poikkeavuuksia, tehdään arvio oireyhtymän varalta.

Tila huomataan yleensä hampaiden vaihtumisen aikaan: maitohammas ei irtoa, tai se irtoaa mutta tilalle ei puhkea uutta, tai hammas, jonka pitäisi olla symmetrisesti molemmilla puolilla, puuttuu toiselta puolelta. Varma diagnoosi tehdään tutkimuksen ja röntgenkuvan perusteella. Koska jotkin hampaiden aiheet, etenkin toiset välihampaat, voivat tulla näkyviin myöhään, hammaslääkärin pitää tulkita hyvin varhain otetun röntgenkuvan löydös ja tarvittaessa seurata tilannetta.

Kohdassa, josta pysyvä hammas puuttuu, maitohammas jää useimmiten suuhun, koska sen juuria liuottavaa ja sen paikan ottavaa pysyvää hammasta ei ole. Terve maitohammas voi näin toimia vuosia, joskus kaksikymmentä vuotta tai pidempäänkin. Jotkin maitoposkihampaat taas jäävät ajan mittaan viereisten hampaiden purentatason alapuolelle; hammaslääketieteessä tätä kutsutaan infraokkluusioksi, ja sitä on seurattava.

Kaikki synnynnäisesti puuttuvat hampaat eivät vaadi hoitoa. Jos aukko ei näy, ei vaikuta pureskeluun eikä häiritse sinua, seuranta on myös vaihtoehto. Kun hoitoa tarvitaan, päätös ei useimmiten ole yhden hammaslääkärin, vaan oikojahammaslääkäri ja protetiikan erikoishammaslääkäri tekevät sen yhdessä. Ensimmäinen ja tärkein päätös on, suljetaanko aukko vai avataanko se oikean levyiseksi ja korvataanko hammas; kaikki seuraavat vaiheet määräytyvät tämän mukaan.

Alla oleva jako keskittyy implanttipäätökseen, koska se on sekä perheiden että nuorten aikuisten yleisin kysymys. Oikomishoidon, sillan ja proteesin vaihtoehdot ovat alempana.

Synnynnäisesti puuttuvan hampaan hoito voi jakautua vuosien ajalle. Järjestys vaihtelee henkilöittäin, mutta useimpien suunnitelmien runko on seuraava.

1. 1

   Tutkimus ja röntgenkuva

   Panoraamaröntgenkuvasta nähdään, mitkä hampaat puuttuvat, missä kunnossa maitohampaat ovat ja miten muut hampaat kehittyvät. Diagnoosi varmistuu tässä vaiheessa.

2. 2

   Suku- ja terveystausta

   Kysytään, onko suvussa vastaavaa hampaiden puuttumista, onko taustalla huuli-suulakihalkio ja onko hiuksissa, kynsissä tai hikoilussa poikkeavuuksia. Jos hampaita puuttuu monta, suunnitellaan lisäarvio.

3. 3

   Päätös aukosta

   Oikojahammaslääkäri ja protetiikan erikoishammaslääkäri päättävät yhdessä, onko oikeampaa sulkea aukko vai avata se ja korvata hammas. Päätökseen vaikuttavat purenta, kasvojen profiili sekä puuttuvan hampaan sijainti ja puuttuvien hampaiden määrä.

4. 4

   Oikomishoito

   Oikomishoito alkaa yleensä, kun suurin osa pysyvistä hampaista on puhjennut, ja kestää usein muutaman vuoden. Tavoite on sulkea aukko tai avata korvattavalle hampaalle oikeaan kohtaan oikean levyinen tila.

5. 5

   Retentio ja väliaikainen hammas

   Oikomiskojeen poiston jälkeen käytetään retentiokojetta, joka estää hampaita siirtymästä takaisin. Jos kasvu ei ole vielä päättynyt, aukko suljetaan tänä aikana väliaikaisesti retentiokojeella, johon on lisätty tekohammas, pienellä irrotettavalla proteesilla tai liimasillalla.

6. 6

   Pysyvä korvaaminen

   Kun hampaat ovat asettuneet, aukko korvataan liimasillalla, perinteisellä sillalla tai proteesilla; jos kasvu on päättynyt ja luuta on riittävästi, implantilla.

7. 7

   Pitkäaikainen seuranta

   Hoidon päätyttyä säännölliset tarkastukset jatkuvat oman hammaslääkärisi luona. Tarkastuksissa seurataan retentiokojeen käyttöä, sillan siipeä, implantin ympäröivää ientä ja suuhun jääneitä maitohampaita.

Mikään niistä ei yksinään ole oikea jokaiseen suuhun. Valinta riippuu puuttuvan hampaan sijainnista ja puuttuvien hampaiden määrästä, viereisten hampaiden tilasta ja iästä.

Alla ovat sekä odottamisen että kiirehtimisen mahdolliset seuraukset. Mikään niistä ei ole väistämätön; useimmat voidaan välttää oikealla ajoituksella ja säännöllisellä seurannalla.

Ensimmäiset viikot sujuvat eri tavoin valitun tien mukaan. Kaikille yhteistä on, että hampaiden asentoa suojaava retentio ja säännöllinen seuranta jatkuvat.

1. Liimasillan jälkeen

   Siltaa voi käyttää samana päivänä. Vältä puremasta hyvin kovia asioita siltahampaalla ja rasittamasta siipeä. Puhdista hammasvälit ja siiven ympäristö joka päivä.

2. Implantin jälkeen

   Ensimmäisinä päivinä lievä turvotus ja arkuus ovat tavallisia. Yksittäisen hampaan implantissa käytetään luutumisvaiheen ajan väliaikaista hammasta; pysyvä kruunu kiinnitetään tämän jakson päätyttyä.

3. Retentiokoje

   Oikomishoidon jälkeistä kojetta on käytettävä hammaslääkärin suosittelemat ajat ja niin usein kuin hän neuvoo. Koska hampailla on taipumus liikkua vuosienkin kuluttua, käyttö jatkuu usein pitkään.

4. Säännölliset tarkastukset

   Tarkastuksissa seurataan sillan siipeä, implantin ympäröivää ientä, implanttihampaan linjausta suhteessa naapureihin ja suuhun jääneitä maitohampaita.

Synnynnäisesti puuttuvan hampaan hoidossa ei puhuta yhdestä toimenpiteestä, vaan toisiaan seuraavista vaiheista. Laajuuteen vaikuttavat pääasiassa seuraavat tekijät:

Puuttuvien hampaiden määrä ja sijainti

Yhden lateraalin puuttuminen ja suu, josta puuttuu monta hammasta, vaativat hyvin erilaiset suunnitelmat.

Tarvitaanko oikomishoitoa

Jos aukon sulkeminen tai avaaminen vaatii oikomishoitoa, suunnitelma jakautuu vuosien ajalle.

Väliaikaisen ratkaisun kesto

Jos kasvun päättymistä odotetaan, suunnitelmaan vaikuttaa, kuinka kauan väliaikaista hammasta käytetään ja kuinka monta kertaa se uusitaan.

Pysyvän korvaamisen tapa

Liimasilta, perinteinen silta, proteesi ja implantti vaativat eri vaiheet; implantissa laajuuteen vaikuttavat myös luun leveys ja mahdollinen luunsiirto.