Ohimovaltimotulehdus: ohimokipu ja pureskellessa tuleva leukakipu

MSD Manuals määrittelee jättisoluarteriitin pään, kaulan ja ylävartalon suurten ja keskikokoisten valtimoiden pitkäaikaiseksi tulehdukseksi. Tyypillisimmin sairastuva suoni on ohimon kautta kulkeva ohimovaltimo; se huolehtii osan päänahan, purentalihasten ja näköhermojen verenkierrosta. Syytä ei tunneta. MSD kirjoittaa, että sairaus on naisilla yleisempi ja koskee tyypillisesti yli 50-vuotiaita, useimmiten noin 70-vuotiaita.

Leukakivun mekanismi muistuttaa kävellessä jalkaan tulevaa kramppimaista kipua. Kun tulehtunut suoni ahtautuu, purentalihakset saavat levossa riittävästi verta, mutta kun ne alkavat työskennellä ja tarve kasvaa, veri ei riitä ja lihas kipeytyy. Tätä kutsutaan leuan klaudikaatioksi. MSD kuvaa sen niin, että purentalihakset kipeytyvät ja väsyvät pian pureskelun aloittamisen jälkeen; se lisää, että myös kieli voi kipeytyä syödessä tai puhuessa. Myös NHS mainitsee pääoireiden joukossa syödessä tai puhuessa tulevan leukakivun.

Tämän oireen arvo on mitattu. Meta-analyysissä, johon yhdistettiin 68 tutkimusta ja yhteensä 14 037 ohimovaltimotulehduksen epäilyn vuoksi arvioitua potilasta, leuan klaudikaatio osoittautui yhdeksi sairauteen vahvimmin viittaavista löydöksistä; myös ohimovaltimon paksuuntuminen ja ohimon pulssin puuttuminen olivat vahvoja löydöksiä. Verikokeissa se, että lasko ei ollut yli 40 mm/h, taas laski sairauden todennäköisyyttä selvästi. Kirjoittajat korostavat silti, että mikään löydös ei yksinään riitä diagnoosin tekemiseen tai sen poissulkemiseen.

Varsinainen vaara on silmä. MSD kirjoittaa, että jos näköhermon verenkierto katkeaa, voi kehittyä äkillinen ja pysyvä sokeus ja että sitä ennen voi esiintyä kaksoiskuvia tai sumeaa näköä, suuria sokeita pisteitä tai toisen silmän äkillinen, muutamassa minuutissa ohi menevä näönmenetys. Isossa-Britanniassa 350 potilaan kohortissa, joiden diagnoosi oli tehty kuvantamisella tai koepalalla, 28,9 prosentilla potilaista oli näköoireita ja 13,7 prosentilla näönmenetys toisessa tai molemmissa silmissä, ja menetetty näkö palasi harvoin. Kun samaan keskukseen perustettiin nopea diagnoosi- ja hoitopolku, näönmenetysten osuus laski 18,7 prosentista 11,5 prosenttiin.

Hammaslääketieteeseen sairaus liittyy leuan kautta. Saksalaisessa tapaussarjassa, jossa tutkittiin kuuden koepalalla varmistetun potilaan asiakirjat ja haastattelut, kaikilla potilailla oli suun ja kasvojen oireita; viidellä diagnoosipolkuun oli kuulunut hammaslääkärin tutkimus, ja kolmella hammaslääkäri oli ensimmäinen, jonka puoleen käännyttiin. Aika diagnoosiin vaihteli noin 4 viikosta 5 kuukauteen. Israelilainen tapausselostus kirjoittaa myös, että ohimovaltimotulehdus voidaan luulla leukanivelen häiriöksi ja että tämä diagnoosi on otettava huomioon, jos iäkkäällä potilaalla on yhtä aikaa leuan klaudikaatio, kovaan vastukseen pysähtyvä suun avaaminen ja ohimokipu.

Sekaannusta on myös toiseen suuntaan: hyvin yleinen ohimokivun syy ovat leukanivelen ja purentalihasten ongelmat (TMD). Skotlannissa tehdyssä pienessä, 10 potilaan tutkimuksessa, jossa potilaat oli lähetetty ohimovaltimotulehduksen epäilyn vuoksi silmäpäivystykseen, TMD-pisteet olivat selvästi korkeammat niillä, jotka täyttivät alle 3 ohimovaltimotulehduksen kriteeriä. Kirjoittajat toteavat, että ohimokivussa, jossa ohimovaltimotulehdus on epätodennäköinen, TMD on tärkeä syy ja että ohjaus hammaslääkärille voi olla aiheellinen. Molemmat suunnat ovat siis mahdollisia; erottelun tekevät oireiden kokonaisuus ja verikokeet.

Sairaus ei rajoitu päähän ja leukaan. MSD kirjoittaa, että kuumetta, uupumusta, tahatonta laihtumista ja hikoilua voi esiintyä ja että oireet voivat alkaa hitaasti viikkojen kuluessa tai äkillisesti; 40–60 prosentilla potilaista on myös polymyalgia rheumatican oireita, eli niskan, hartioiden ja lantion seudun kipua ja jäykkyyttä, joka pahenee aamuisin ja öisin. Harvoin aivojen verenkierto katkeaa ja syntyy aivoinfarkti, tai pääsuonen (aortan) seinämään tulee repeämä tai laajentuma.

Hoito koskee myös hammaslääkäriä. NHS kirjoittaa, että ohimovaltimotulehdusta hoidetaan kortisonilla (yleensä prednisolonilla), aluksi muutaman viikon ajan suurella annoksella ja sitten pienemmällä annoksella mahdollisesti vuosia, ja että kortisonin haittavaikutusten vuoksi voidaan antaa myös mahansuojalääkettä ja luukadon ehkäisyyn bisfosfonaattilääkettä. MSD toteaa, että kortisoni voi iäkkäillä nostaa verensokeria ja heikentää luuntiheyttä. Jos käytät näitä lääkkeitä, kerro siitä ehdottomasti hammaslääkärillesi ennen kuin hampaanpoistoa tai implanttia suunnitellaan; poisto- ja implanttipäätös tehdään tämän tiedon kanssa.

Ensimmäisen listan merkit lisäävät todennäköisyyttä, että leukakipu tulee leukanivelestä tai lihaksista. Jos jokin toisen listan kohta sopii sinuun, etenkin jos olet yli 50-vuotias, on otettava huomioon ohimovaltimotulehdus, eikä pidä odottaa. Erottelun tekevät tutkimus ja verikokeet.

Ohimovaltimotulehduksessa aika on tärkeä: hoito aloitetaan jo epäilyvaiheessa, ennen kuin diagnoosi on varmistunut. Siksi järjestys alkaa hätätilanteesta.

1. 1

   Jos on näköoireita, kyse on hätätilanteesta

   Jos sinulla on näönmenetystä, sumeaa näköä, kaksoiskuvia tai toisen silmän ohimenevää pimenemistä, älä odota; soita 112 tai mene päivystykseen. NHS edellyttää, että näköongelmaiset pääsevät samana päivänä sairaalan silmälääkärin vastaanotolle.

2. 2

   Oireet ja ohimon tutkimus

   NHS kirjoittaa, että lääkäri kysyy oireista ja tutkii ohimot. MSD toteaa, että lääkäri katsoo, ovatko ohimon suonet kovat, koholla tai arat. On tärkeää kertoa, kuinka pian pureskelun aloittamisen jälkeen leukakipu tulee ja helpottaako se pysähtyessä.

3. 3

   Verikokeet

   MSD kirjoittaa, että anemia, hyvin korkea lasko ja koholla oleva C-reaktiivisen proteiinin (CRP) pitoisuus osoittavat tulehdusta ja tukevat diagnoosia. Meta-analyysissä se, että lasko ei ollut yli 40 mm/h, laski sairauden todennäköisyyttä selvästi, mutta ei yksinään sulkenut sitä pois.

4. 4

   Kortisonihoito aloitetaan heti

   NHS kirjoittaa, että näönmenetyksen riskin vuoksi kortisoni aloitetaan ennen diagnoosin varmistumista. MSD toteaa, että hoidon aloittamisen jälkeisten 2 viikon aikana otetun koepalan tulos ei muutu; hoidon vuoksi koepalaa ei siis tarvitse odottaa.

5. 5

   Varmistus ultraäänellä tai koepalalla

   NHS kirjoittaa, että erikoislääkäri voi pyytää ohimon suonten ultraäänitutkimuksen tai sen, että ohimovaltimosta otetaan paikallispuudutuksessa pieni näyte (koepala). MSD toteaa, että ultraääni voi joskus tehdä koepalan tarpeettomaksi.

6. 6

   Pitkäaikainen seuranta

   NHS kirjoittaa, että säännöllisillä kontrollikäynneillä seurataan hoitovastetta ja haittavaikutuksia. Kortisoniannosta lasketaan lääkärin suunnitelman mukaan oireiden helpottaessa.

Ohimovaltimotulehduksen hoito ei kuulu hammaslääkärille vaan reumatologian, silmätautien ja sisätautien erikoislääkäreille. Hammaslääkärin tehtävä on tunnistaa tämä tila ja ohjata potilas viipymättä oikeaan paikkaan. Lääkkeen ja annoksen määrää sinua seuraava lääkäri.

Näiden virheiden yhteinen piirre on ajan menettäminen. Koska näönmenetys ei välttämättä palaa, jokainen niistä on tärkeä.

MSD kirjoittaa, että hoidolla useimmat potilaat paranevat täysin, mutta sairaus voi uusiutua. Alla oleva kulku on NHS:n ja MSD:n kuvaama tavallinen eteneminen; sinua seuraavan lääkärin suunnitelma on etusijalla.

1. Epäilyhetki

   Kortisoni aloitetaan ennen diagnoosin varmistumista; verikokeet ja ultraääni tai koepala suunnitellaan sen jälkeen.

2. Muutama ensimmäinen viikko

   Suuren kortisoniannoksen jakso. Päänsäryn, päänahan arkuuden ja leukakivun odotetaan vähenevän tänä aikana; jos ne eivät vähene, kerro siitä lääkärillesi.

3. Annoksen pienentämisen jakso

   Oireiden helpottaessa annosta lasketaan hitaasti lääkärin suunnitelman mukaan. NHS kirjoittaa, että tämä jakso voi kestää muutaman vuoden, MSD että useimmat potilaat käyttävät lääkettä vähintään 2 vuotta.

4. Pitkällä aikavälillä

   Säännöllisillä kontrollikäynneillä seurataan, uusiutuuko sairaus, sekä kortisonin haittavaikutuksia. Jos päänsärky, leukakipu tai näköoire palaa, kerro siitä heti lääkärillesi.

Emme anna tässä yhtä lukua, koska ohimovaltimotulehduksen hoito ei kuulu hammaslääkärille vaan reumatologialle ja silmätaudeille, ja sen laajuus vaihtelee ihmisestä toiseen. Laajuuden määräävät tekijät:

Milloin diagnoosi tehdään

Varhainen diagnoosi pienentää näönmenetyksen riskiä; samalla vältytään leukakivun vuoksi mahdollisesti tehtäviltä tarpeettomilta hammashoidoilta.

Diagnoosimenetelmä

Verikokeiden lisäksi voidaan tarvita ultraääni, koepala tai suurten suonten osalta magneettiangiografia.

Hoidon kesto ja lisälääkkeet

Kortisonihoito kestää useimmiten vuosia; immuunivastetta hillitsevät lääkkeet sekä mahaa ja luustoa suojaavat lääkkeet laajentavat kokonaisuutta.

Silmän tai suonten osallisuus

Jos on näköongelma tai suurten suonten osallisuus, erikoislääkärin seuranta on tiiviimpää.