Tarvitseeko yläproteesi kitalakiosan, ja onko proteesi ilman kitalakea mahdollinen?

Arkikielessä yläleuan irrotettavasta proteesista puhutaan usein sen mukaan, kuinka paljon se peittää kitalakea. Kitalaen kokonaan peittävä proteesi on kokoproteesi, joka tehdään yläleukaan, josta kaikki hampaat puuttuvat; kitalakea vain osittain peittävä on osaproteesi, joka kiinnittyy suuhun jääneisiin hampaisiin pinteillä tai piilokiinnikkeillä. Kysymys koko tai osittaisesta kitalaesta ei siksi ole makuasia, vaan sen ratkaisee, onko suussa terveitä hampaita, joihin kiinnittyä. Cleveland Clinicin kuvauksen mukaan kokoproteesi asettuu ikenen päälle ja saa yläleuassa tukea kitalaesta, kun taas osaproteesi saa lisää vakautta jäljellä oleviin hampaisiin kiinnittyvistä pinteistä.

Hampaattomassa yläleuassa proteesia ei pidä paikallaan ruuvi tai pinne. Oral Health Foundationin sanoin kokoproteesi pysyy paikallaan imun avulla. Kaurin ja kumppaneiden vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessa kootun kirjallisuuden mukaan pitoon vaikuttavat yhdessä adheesio, syljen oma koheesio, pintajännitys, ilmanpaine, proteesin tarkka istuvuus kudokseen, tiivis reuna ja lihasten hallinta; näistä tärkein yksittäinen tekijä on reunan tiiviys. Saman lähteen lainaama tutkimus päätyi siihen, että yläleuan kokoproteesin parhaaseen pitoon tarvitaan takakitalaen tiivistys.

Reunan merkityksen näyttää saman tutkimuksen oma mittaus: kun proteesin reunat muotoiltiin jäljennöstä otettaessa suun kudosten liikkeiden mukaan, pohjien irrottamiseen tarvittiin keskimäärin 59,4 % enemmän voimaa kuin ilman muotoilua. Kitalaki muodostaa tämän tiiviyden takarajan ja laajan pinnan, jolle proteesi asettuu. Kun kitalaen keskiosa avataan, proteesista tulee hevosenkengän muotoinen, se asettuu kapeammalle alueelle, ja tiivis reuna on rakennettava uudelleen kitalaen harjannetta pitkin.

Vertailevaa näyttöä siitä, kuinka paljon kitalakiosan pienentäminen todella vaikuttaa perinteisen kokoproteesin pitoon, on vähän, ja se on ristiriitaista. Vuoden 2025 katsaus (Jandaghian ja Zeighami) toteaa, että kitalaen peittävän osan poistaminen vaikuttaa perinteisessäkin proteesissa pitoon vain vähän, kun leuan takakyhmyt peitetään hyvin; lähteenä tälle lauseelle se kuitenkin mainitsee implanttiproteeseilla tehdyn laboratoriotutkimuksen, ja myös muut sen aiheesta mainitsemat tutkimukset koskevat implanttien tukemia proteeseja. El-Amier ja kumppanit taas kirjoittavat, että kitalaen poistaminen heikentää yläproteesin pitoa ja että siksi lisätään implantteja. BMC Oral Health -lehdessä vuonna 2021 julkaistu järjestelmällinen katsaus puolestaan muistuttaa, että yläleuan luun hävitessä perinteisen proteesin käyttäjät menettävät pitoa ja vakautta. Siksi suunnittelumuutosta, joka heikentäisi pitoa entisestään valmiiksi hävinneessä leuassa, arvioidaan huolella.

On myös selvää, että kitalaen peittämisellä on hintansa. Jandaghianin katsauksen mukaan perinteisessä proteesissa kitalaen peittävä osa on yhdistetty haittoihin, kuten makuaistin heikkenemiseen ja syljenerityksen häiriöihin. BMC:n katsauksen mukaan potilaat suosivat kitalaetonta proteesia mukavuuden, maun, puheen, yökkäysrefleksin hallinnan, syljenerityksen ja puhdistuksen vuoksi. Yökkäilystä kerromme erikseen proteesin aiheuttamaa yökkäilyä käsittelevällä sivulla.

Eniten tutkittu tapa avata kitalaki on implanttien tukema irrotettava proteesi. BMC:n katsauksen tarkastelemista 15 tutkimuksesta 11:ssä proteesi oli hevosenkengän muotoinen eli ilman kitalakea; neljään implanttiin liitetyn kiskon päälle tehty proteesi ei jäänyt kuuden implantin proteesista jälkeen potilastyytyväisyydessä, implanttien ja proteesien eloonjäämisessä eikä proteesiongelmissa. On myös syytä huomata, että satunnaistettujen tutkimusten harhan riski oli suuri. Jandaghianin katsaus toteaa implanttien määrän ja sijainnin olevan kiistanalaisia, mutta useimmat tutkimukset päätyvät yläleuassa vähintään neljään implanttiin.

Myös implanttien sijainnilla on merkitystä. Kansainvälisessä implanttilehdessä vuonna 2016 julkaistu järjestelmällinen katsaus (Sadowsky ja Zitzmann) kertoo, että neljän–kuuden implantin varaan tehtyjä kitalaettomia rakenteita, joissa etu- ja takaimplanttien väli on laaja, on joissakin tutkimuksissa käytetty menestyksellä; kirjoittajat toteavat myös, että tarvitaan suurempia ja pidempikestoisia satunnaistettuja tutkimuksia. Laboratoriossa tehdyssä vuoden 2018 tutkimuksessa kitalaettoman proteesin pito parani, kun etu- ja takaimplanttien välinen etäisyys kasvoi. Ratkaisu, jossa kitalaki jää kokonaan vapaaksi, on implanttien varaan kiinnitetyt kiinteät hampaat; tämä on klinikkamme työaluetta.

Alla oleva jako tehdään sen mukaan, mihin proteesi tukeutuu. Vaikka tunnistaisit itsesi toisesta listasta, se ei tarkoita, ettei kitalaeton ratkaisu olisi lainkaan mahdollinen; se tarkoittaa, että nykyisellä tuellasi kitalaen avaaminen on riskialtista.

Alla olevan järjestyksen tarkoitus on ensin erottaa nykyisen proteesin ongelma ja sitten nähdä, voidaanko kitalaen vapaaksi jättävä tuki todella rakentaa.

1. 1

   Suun tilanteen kartoitus

   Arvioidaan jäljellä olevat hampaat, hammasharjanteen korkeus, syljen määrä ja nykyisen proteesin reunat. Tässä vaiheessa selviää vastaus siihen, onko kyse koko- vai osaproteesista.

2. 2

   Nykyisen proteesin ongelman erottaminen

   Yökkäily tai löystyminen ei aina johdu kitalaesta, vaan liian pitkäksi jääneestä takareunasta tai huonosti istuvasta pohjasta. Tällöin säätö tai pohjaus voi riittää.

3. 3

   Kartiokeilatomografia

   Jos implantteja harkitaan, luun tilavuus, poskionteloiden sijainti ja alueet, joihin implantit voidaan asettaa, selvitetään kolmiulotteisella kuvalla. Etu- ja takaimplanttien välinen etäisyys vaikuttaa kitalaettoman rakenteen pitoon.

4. 4

   Rakenteen valinta

   Valinta osaproteesin, implanttien tukeman irrotettavan proteesin ja implanttien varaan kiinnitettyjen kiinteiden hampaiden välillä tehdään luun, implanttien määrän, puhdistustottumusten ja odotustesi mukaan.

5. 5

   Irrotettavan proteesin kiinnitysjärjestelmän valinta

   Proteesi voidaan liittää kiskoon tai jokaisen implantin omiin kiinnikkeisiin. Sadowskyn ja Zitzmannin katsauksen mukaan erilliset kiinnikkeet vaativat useammin huoltoa, kun taas kiskon alla ientulehdusta esiintyy useammin.

6. 6

   Jos valitaan kiinteät hampaat: kolme päivää

   Hoitomallissamme 1. päivänä tehdään kartiokeilatomografia ja suunnitelman uudelleenarviointi, asetetaan implantit, otetaan digitaalinen jäljennös ja muutamassa tunnissa ensimmäiset sovitushampaat; 2. päivänä sovitukset, purenta, ulkonäkö, puhe ja lopullinen sävy; 3. päivänä lopulliset kiinteät hampaat kiinnitetään. Voit palata kotiin 3. päivän päätteeksi; myöhemmät tarkastukset etenevät klinikan seurantasuunnitelman mukaan.

Alla olevat vaihtoehdot on järjestetty sen mukaan, kuinka paljon ne peittävät kitalakea. Vertailua helpottaa, kun kysyt hammaslääkäriltäsi: Pysyykö proteesi paikallaan minun leuassani, jos kitalaki avataan? Montako implanttia ja mille alueille kitalaettomaan irrotettavaan proteesiin suunnitellaan? Kisko vai erilliset kiinnikkeet, ja miksi? Sovinko kiinteisiin hampaisiin?

Kitalaeton ratkaisu tuo mukavuutta, mutta jokaisella tiellä on oma hintansa. Keskustele niistä hammaslääkärisi kanssa ennen päätöstä.

Sopeutuminen riippuu valitusta ratkaisusta. Alla oleva kulku antaa yleisen kehyksen kitalaen vapaaksi jättäville implanttivaihtoehdoille.

1. Ensimmäiset päivät

   Kieli löytää kitalaelta uutta tilaa, ja puhe sopeutuu useimmilla nopeasti. Koska kitalaki on vapaa, tunnet taas kuumien juomien lämmön kitalaellasi; ota tämä huomioon ensimmäisinä päivinä.

2. Kiinteissä hampaissa kolmannen päivän jälkeen

   Palaat kotiin lopulliset hampaat kiinnitettyinä. Sen, milloin siirryt mihinkin ruokiin ja milloin tarkastukset ovat, määrää klinikan seurantasuunnitelma.

3. Irrotettavassa proteesissa ensimmäiset viikot

   Opettelet laittamaan proteesin paikalleen ja ottamaan sen pois sekä puhdistamaan kiinnikkeiden ympäristön. Proteesi otetaan pois yöksi ja puhdistetaan.

4. Pitkällä aikavälillä

   Implanttien ympäristö ja kiinnikkeet tarkistetaan säännöllisesti. Irrotettavassa proteesissa kiinnikkeiden vaihtaminen tietyin välein on tavallista.

Emme anna tällä sivulla lukuja; kitalaen peittävän proteesin ja kitalaen vapaaksi jättävän implanttiratkaisun laajuudet eroavat toisistaan paljon. Laajuuden ratkaisevat pääasiassa seuraavat kohdat:

Valittu tuki

Hampaisiin kiinnittyvä osaproteesi, implanttien tukema irrotettava proteesi ja implanttien varaan kiinnitetyt kiinteät hampaat ovat eri toimenpiteitä ja eri prosesseja.

Implanttien määrä ja sijainti

Kitalaettomaan irrotettavaan proteesiin suunnitellaan useimmiten vähintään neljä implanttia; kiinteissä hampaissa määrä ratkeaa luun tilan mukaan.

Kiinnitysjärjestelmä

Kisko tai erilliset kiinnikkeet vaativat erilaista laboratoriotyötä ja erilaisen huoltoaikataulun.

Suun esivalmistelu

Poistettavat hampaat, iensairauden hoito tai nykyisen proteesin käyttö siirtymävaiheessa lisätään suunnitelmaan.

Kuvantaminen ja tarkastukset

Implanttisuunnitelmaan tarvitaan kartiokeilatomografia; irrotettavassa proteesissa kiinnikkeiden huolto on osa pitkän aikavälin laskelmaa.