Mikä on tarkkuuskiinnikkeinen proteesi?

Perinteinen irrotettava osaproteesi kiinnittyy jäljellä oleviin hampaisiin metallipinteillä. Pinne hoitaa tehtävänsä, mutta se näkyy hymyillessä, ja siitä potilaat valittavat useimmin. Tarkkuuskiinnikkeinen proteesi tekee saman työn näkymättömällä liitoksella: kiinnikkeen toinen puolisko piilotetaan jäljellä olevan hampaan päälle tehtävän kruunun sisään, toinen asetetaan proteesin runkoon. Kun proteesi asetetaan paikalleen, puoliskot liittyvät toisiinsa, eikä ulospäin näy lainkaan metallia.

Tämä on todellinen etu. Ulkonäkö on selvästi parempi, ja pysyvyyskin on pinneproteesia vahvempi, koska liitos ei riipu hampaan ulkopinnassa vaan asettuu hampaan sisään. Menetelmä on pitkään käytetty ja tunnettu, ja oikeassa tapauksessa se toimii hyvin. Ongelma ei ole menetelmässä, vaan siinä, miten siitä kerrotaan.

Tämä proteesi ei nimittäin ole kiinteä. Koska näkyviä pinteitä ei ole, potilaat luulevat sitä usein kiinteäksi, ja joskus se myös esitellään niin. Todellisuudessa se otetaan pois päivittäin puhdistusta varten ja yöksi, ja useimmissa malleissa kitalakiosa säilyy. Tämä kohta aiheuttaa päätöstä tehtäessä eniten väärinkäsityksiä; kiinteitä hampaita odottanut potilas pettyy, kun kuulee ensimmäisenä päivänä joutuvansa ottamaan proteesin pois.

Toinen asia on se, mitä jäljellä oleville hampaille tapahtuu. Jotta hampaat voivat kantaa kiinnikkeen toista puoliskoa, ne on hiottava ja kruunutettava; tätä ei voi perua. Lisäksi osa proteesin kantamasta purentakuormituksesta kohdistuu näihin hampaisiin. Kun hampaita on jäljellä jo valmiiksi vähän ja ne ovat ehkä sairastaneet iensairauden, uusi lisäkuormitus voi lyhentää niiden käyttöikää.

Kolmas on mekaniikka. Kiinnikkeet ovat liikkuvia osia, ja jokainen liikkuva osa kuluu. Ajan mittaan proteesi löystyy, ja kiinnikkeen kulunut osa on vaihdettava. Se ei ole vika, vaan järjestelmän normaalia huoltoa. Jos siitä ei kuitenkaan kerrota alussa, potilas pitää sitä rikkoutumisena. Lisäksi käytetty järjestelmä on kirjattava, muuten varaosien löytäminen vuosien päästä on hankalaa.

Neljäs on asia, jota mikään irrotettava proteesi ei ratkaise: leukaluun kato. Proteesin alla olevan ikenen alainen luu surkastuu edelleen, koska se ei kanna kuormitusta. Vuosien mittaan proteesi ei enää istu, ja sen sisäpinta on pohjattava ja lopulta proteesi uusittava. Olivat kiinnikkeet kuinka hyvät tahansa, alla oleva pohja muuttuu.

Tämä proteesi toimii hyvin oikeassa tapauksessa. Alla oleva jako näyttää, millainen tapaus on kyseessä.

Työ jakautuu useammalle käynnille; se kestää pidempään kuin pinneproteesi, koska myös tukihampaat valmistellaan.

1. 1

   Jäljellä olevien hampaiden arviointi

   Mitkä hampaat voivat kantaa kiinnikettä? Ovatko niiden juuret terveet, ja paljonko niitä ympäröi luuta? Jos suunnitelma aloitetaan ilman tätä arviota, se päättyy muutamassa vuodessa tukihampaan menetykseen.

2. 2

   Esihoidot

   Jos tukihampaat tarvitsevat reikien hoitoa, juurihoitoa tai iensairauden hoitoa, ne tehdään ensin. Jos vaihe ohitetaan, kruunun alla etenevä ongelma jää huomaamatta.

3. 3

   Hampaiden hiominen ja jäljennös

   Tukihampaita hiotaan kiinnikkeen toista puoliskoa kantavia kruunuja varten. Tätä vaihetta ei voi perua, ja juuri tässä kohdassa päätös tehdään.

4. 4

   Kruunujen ja proteesin valmistus

   Kruunut valmistetaan kiinnikkeineen, ja proteesi tehdään asettumaan niihin. Niiden on sovittava toisiinsa täydellisesti; tämä on vaihe, jossa laboratoriotyön laatu on ratkaiseva.

5. 5

   Luovutus ja totuttelu

   Proteesin paikalleen asettaminen ja irrottaminen opetetaan, ja ensimmäisinä päivinä painavat kohdat korjataan. Korjaukset eivät valmistu yhdellä käynnillä; tarvitaan muutama tarkastus.

6. 6

   Säännöllinen huolto

   Kiinnikkeet vaihdetaan niiden kuluessa, ja proteesi pohjataan luun surkastuessa. Nämä kaksi asiaa ratkaisevat järjestelmän käyttöiän, ja ne on hyvä merkitä aikatauluun heti alussa.

Muut samaan suuhun harkittavat vaihtoehdot ja se, missä ne eroavat.

Alla olevat asiat eivät tee tästä proteesista huonoa; ne auttavat sinua tekemään päätöksen tietoisesti.

Ensimmäinen viikko on ratkaiseva; tänä aikana tehdyt korjaukset ratkaisevat, tuleeko proteesi käyttöön vai ei.

1. Ensimmäiset päivät

   Täyteyden tunne suussa, lisääntynyt syljeneritys ja joidenkin äänteiden muuttuminen ovat tavallisia. Myös proteesin paikalleen asettamisen ja irrottamisen hankaluus on normaalia; käsi oppii. Jos jokin kohta painaa, se on korjattava viipymättä.

2. Ensimmäinen viikko

   Kohdat, joihin syntyy haavaumia, korjataan. Yleisin virhe on ottaa proteesi pois kipeän kohdan takia ja jättää se käyttämättä; kun asia näytetään hammaslääkärille, useimmat ongelmat ratkeavat muutamassa minuutissa.

3. Ensimmäiset kuukaudet

   Pureskelukykyä lisätään vähitellen. Tänä aikana seurataan erikseen tukihampaiden tilaa; se, miten ne kestävät kiinnikkeen kuormituksen, nähdään varhain.

4. Pitkällä aikavälillä

   Vähintään yksi tarkastus vuodessa: kiinnikkeiden kuluminen, proteesin istuvuus ja tukihampaiden terveys. Luun surkastuessa sisäpinta on pohjattava; tämä toimenpide pidentää proteesin käyttöikää.

Kalliimpi kuin pinneproteesi, edullisempi kuin implanttien varaan kiinnitetty silta. Varsinainen ero ei kuitenkaan ole ensimmäisessä maksussa vaan vuosien mittaan jakautuvassa huollossa.

Montako tukihammasta valmistellaan

Jokaiseen tukihampaaseen tarvitaan kruunu ja kiinnike. Mitä enemmän niitä on, sitä enemmän kasvavat sekä materiaali- että laboratoriokulut.

Tukihampaiden esihoito

Jos tarvitaan juurihoitoa tai iensairauden hoitoa, ne ovat erillisiä eriä. Röntgenkuva näyttää tämän alusta alkaen, ja se on hyvä sisällyttää tarjoukseen.

Kiinnitysjärjestelmä ja varaosat

Käytetyn järjestelmän nimi on kirjattava. Jos järjestelmään ei saa varaosia, yhden kiinnikkeen kuluminen voi johtaa koko proteesin uusimiseen.

Pohjausten ja uusimisten tiheys

Luun surkastuessa sisäpinta pohjataan, ja ajan mittaan proteesi uusitaan. Tämä on kokonaiskustannuksen ratkaiseva erä; hintaa kannattaa ajatella vuotta kohden laskettuna.