Onko hammasimplantti haitallinen elimistölle?

Kysymyksen taustalla on yleensä kaksi eri huolta, ja niiden erottaminen selkeyttää vastausta. Ensimmäinen on materiaali: pilaako leukaan asetettu osa vuosien mittaan jotain elimistössä? Toinen on toimenpide: voiko leikkauksen aikana tai jälkeen jokin mennä pieleen? Ensimmäisen kysymyksen vastaus on pitkälti rauhoittava. Toiseen vastaus on, kuten kaikissa leikkauksissa, kyllä; mutta näillä riskeillä on nimet, useimmat voidaan nähdä etukäteen, ja juuri niistä kannattaa puhua.

Suurin osa implanteista valmistetaan titaanista tai titaaniseoksesta, osa zirkoniumoksidista. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) kirjoittaa, että näiden materiaalien turvallisuus tunnetaan hyvin. Titaaniallergia on kysytyin aihe, ja sitä todella esiintyy, mutta hyvin harvoin. Espanjalaisessa tutkimuksessa, jossa seulottiin 1 500 implanttipotilasta, allergiatestin tulos oli positiivinen 0,6 %:lla, ja lähes kaikki positiiviset kuuluivat pieneen ryhmään, jolla oli jo oireita tai jonka implantti ei ollut selittämättömästä syystä kiinnittynyt. Aihetta kokoava systemaattinen katsaus päätyy siihen, ettei titaanin ole osoitettu aiheuttavan allergista reaktiota implanttipotilailla.

Magneettikuvauksesta vastaus on lyhyt: implantin kanssa voi mennä magneettikuvaukseen. Titaani ei ole magneettiin tarttuva metalli. FDA neuvoo potilaita kertomaan implantista hoitohenkilökunnalle ennen magneetti- tai röntgenkuvausta, koska implantti voi aiheuttaa kuvaan häiriöitä, ja tällä on eniten merkitystä leuan ja kasvojen alueen kuvauksissa. Myös NHS kirjoittaa, että ennen magneettikuvausta täytettävässä lomakkeessa kysytään suun paikoista ja silloista. Erikseen on mainittava osat, joilla on magneettisia ominaisuuksia, kuten joidenkin irtoproteesien magneettikiinnikkeet, ei itse implanttia.

Syöpäkysymys on aihe, jolla internetissä pelotellaan eniten mutta jonka perusta on heikoin. Nykytiedon mukaan implantin ei ole osoitettu aiheuttavan suusyöpää. Systemaattinen katsaus, joka kokosi implantin ympärillä todetut suusyöpätapaukset, löysi vuodesta 1983 julkaistuista 33 artikkelista yhteensä 63 potilasta. Lähes puolella heistä oli suussa jo aiemmin syöväksi muuttumiseen taipuvainen muutos, esimerkiksi lichen planus. Katsauksen varsinainen varoitus on toinen: koska nämä muutokset muistuttavat aluksi implantin ympäryskudoksen tulehdusta, diagnoosi voi viivästyä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että implantin ympärillä hoidosta huolimatta paranematon haavauma tai kudoksen liikakasvu on tutkittava ja tarvittaessa siitä otetaan koepala.

Myös aivoja ja sydäntä koskevia kysymyksiä tulee usein. Implantti ei ulotu aivoihin: yläleuassa implantin naapuri ei ole aivot, vaan poskiontelo eli nenän molemmin puolin oleva ilmatila, ja välissä ovat silmäkuopan ja kallonpohjan luiset seinämät. FDA:n luettelemiin tunnettuihin riskeihin kuuluu poskiontelon pohjan puhkeaminen; se näkyy poskiontelotulehdusta muistuttavina oireina ja on hoidettavissa. Sydämen kannalta implantti itse ei vahingoita sydäntä. Sydänsairaalla puhutaan toimenpiteen turvallisesta tekemisestä: verenohennuslääkkeistä, puudutteen adrenaliinista ja siitä, tarvitaanko ennen toimenpidettä estolääkitystä antibiootilla, jos potilaalla on tekoläppä tai aiemmin sairastettu sydämen sisäkalvon tulehdus.

Todelliset riskit liittyvät leikkaukseen, ja niillä on nimet. Jos implantin paikka alaleuassa on lähellä leukaluun läpi kulkevaa hermoa, huuleen ja leukaan voi tulla tilapäistä, harvoin pysyvää puutumista. Listalla ovat myös viereisen hampaan vaurioituminen, tulehdus, implantin kiinnittymättä jääminen ja vuosien mittaan hoitamatta jääneen implantin ympärille kehittyvä tulehdus. Useimpia näistä riskeistä pienentää suunnittelu: kartiokeilatomografia (CBCT) näyttää hermon ja poskiontelon sijainnin etukäteen. Kuvauksella on myös hintansa; FDA toteaa, että hammaslääketieteellinen CBCT antaa enemmän säteilyä kuin tavallinen hammasröntgen mutta yleensä vähemmän kuin lääketieteellinen TT-kuvaus. Siksi se on oikein ottaa, jos se todella muuttaa suunnitelmaa.

Alla oleva jako ryhmittelee tavallisimmat tilanteet, joiden kanssa näitä kysymyksiä esittävät potilaat tulevat: ne, jotka eivät yksinään ole este tai vaara, ja ne, joista on ehdottomasti kerrottava hammaslääkärille ennen suunnittelua.

Seuraavien vaiheiden avulla huolesi muuttuvat konkreettiseksi tiedoksi jo ennen vastaanottoa.

1. 1

   Kirjoita ylös allergia- ja reaktiohistoriasi

   Reaktiot metallikoruihin, kellon rannekkeeseen, ortopedisiin ruuveihin tai levyihin; lääkeaineallergiasi ja kokemuksesi paikallispuudutuksesta. Älä luota muistiin, vie ne mukanasi kirjallisena.

2. 2

   Kerro terveydentilastasi ja lääkkeistäsi

   Sydänsairaus, tekoläppä, diabetes, luulääkkeet, verenohennuslääkkeet ja kortisoni. Nämä tiedot vaikuttavat suoraan sekä leikkauksen turvallisuuteen että antibioottipäätökseen.

3. 3

   Kysy, miksi CBCT-kuvaus otetaan

   CBCT-kuva näyttää hermon ja poskiontelon sijainnin; se on keino pienentää alaleuan puutumisen ja yläleuan poskionteloriskiä jo suunnitteluvaiheessa. On tavallinen pyyntö kysyä, miksi kuva otetaan ja mitä se suunnitelmassa muuttaa.

4. 4

   Puhu juuri sinua koskevista riskeistä

   Yleinen riskilista on kaikille sama; tärkeää on, mikä niistä korostuu sinun leuassasi. Kuinka lähellä hermoa implantti on, kuinka lähellä poskiontelon pohjaa, riittääkö luu? Näiden kysymysten vastaukset voidaan näyttää kuvasta.

5. 5

   Pyydä tiedot käytettävästä implantista

   FDA suosittelee, että selvität käytetyn implanttijärjestelmän merkin ja mallin ja säilytät ne papereissasi. Myöhemmin toinen hammaslääkäri tai kuvantamistiimi voi tarvita tätä tietoa.

6. 6

   Sovi ylläpito- ja tarkastussuunnitelma heti alussa

   Pitkällä aikavälillä implantin todennäköisin ongelma ei liity materiaaliin, vaan sen ympärillä olevaan tulehdukseen. Tarkastusvälit ja päivittäinen puhdistustapa on sovittava ennen hoitoa.

Seuraavista vaihtoehdoista keskustellaan, jos huoli materiaalista tai leikkauksesta ei hellitä. Jokaisella on omat hyötynsä ja hintansa.

Seuraavat ovat implanttileikkauksen tunnettuja riskejä. Osa on harvinaisia, osa ilmenee vuosien mittaan ylläpidosta riippuen; kaikista kannattaa puhua etukäteen.

Alla oleva kulku erottaa toimenpiteen jälkeen odotettavissa olevan kulun ja löydökset, joista on ilmoitettava.

1. Ensimmäiset päivät

   Turvotus, lievä mustelma ja arkuus ovat tavallisia; puutuminen häviää puudutuksen vaikutuksen hälvetessä. Tänä aikana riittää, että annat alueen olla rauhassa ja noudatat saamiasi ohjeita.

2. Ensimmäinen viikko

   Turvotus laskee. Seuraavaan päivään jatkuva puutuminen, vuoto nenästä tai painon tunne yläleuassa eivät kuulu tavalliseen kulkuun, ja niistä on ilmoitettava.

3. Ensimmäiset kuukaudet

   Tarkastuksissa arvioidaan haavan paraneminen, implantin ympärillä oleva ien ja purenta. Jos huomaat reaktion, kuten ihottumaa, polttelua suussa tai selittämätöntä turvotusta, kerro siitä tarkastuksessa.

4. Pitkä aikaväli

   Tarkastus vähintään kerran vuodessa ja säännöllinen puhdistus. Mainitse implantistasi joka kerta ennen magneettikuvausta, TT-kuvausta tai muuta kuvantamista; säilytä implantin tiedot papereissasi.

Tämän sivun kysymykset voivat muuttaa hoidon laajuutta ja aikataulua muutamassa kohdassa. Tekijät ovat nämä:

Lisäkuvantaminen

CBCT-kuvaus on suunnittelun perusosa. Jos poskionteloon tai hermoon liittyy kysymyksiä, voidaan tarvita lisäleikkeitä tai uusintakuvaus.

Allergia-arvio

Jos on oireita tai taustaa, allergologin arvio ja testit voidaan lisätä suunnitelmaan omaksi vaiheekseen.

Materiaalin valinta

Kun valitaan jokin muu materiaali kuin titaani, suunnitelma, aikataulu ja päälle tulevan proteesin vaihtoehdot voivat muuttua.

Lääkärien välinen konsultaatio

Jos on tekoläppä, luulääkitys tai seurantaa vaativa suun limakalvomuutos, asianomaisen lääkärin näkemys tulee osaksi suunnitelmaa ja voi vaikuttaa aikatauluun.