Mitä kuuma- ja kylmävihlonta tarkoittaa?

Kiillekerroksen alla on dentiini. Dentiini ei ole umpinainen möhkäle, vaan kudos, jonka läpi kulkee nesteen täyttämiä mikroskooppisia kanavia, ja nämä kanavat avautuvat hampaan keskellä olevaan hermoon. Kun kiille on paksu, kanavien ulkopäät ovat suljettuina. Ne avautuvat heti, kun kiille ohenee tai juuren pinta paljastuu: kylmä kulaus liikuttaa niiden sisällä olevaa nestettä, ja hermo ilmoittaa liikkeestä äkillisenä vihlaisuna. Koko vihlonta perustuu tähän mekanismiin.

Ensimmäinen syy kanavien paljastumiseen on ikenen vetäytyminen. Esiin tulevan juuren pinnalla ei ole kiillettä; sitä peittävä kerros on hyvin ohut ja kuluu harjatessa nopeasti. Siksi vihlonta keskittyy kapeaan kaistaleeseen heti ikenen alapuolella. Vetäytymisen taustalla on iensairaus tai vuosia jatkunut vaakasuuntainen harjaus kovalla harjalla ja painaen.

Toinen syy on kuluminen, joka tulee kolmea reittiä. Happo liuottaa kiillettä kemiallisesti: hiilihapotetut juomat, mehut, sitruunan syöminen, mahahapon nouseminen suuhun. Kova harja ja hankaava tahna kuluttavat kiillettä mekaanisesti. Öinen hampaiden yhteen pureminen tasoittaa purupintaa, puhkaisee kiilteen ja ulottuu dentiiniin asti. Kaikissa kolmessa lopputulos on sama: suojaava kerros ohenee, ja vihlonta levittäytyy yhden pisteen sijaan laajalle alueelle.

Kolmas syy on reikä. Kun reikä puhkaisee kiilteen ja etenee dentiiniin, se sekä avaa kanavat että tuo bakteerit lähemmäs hermoa; vihlonta keskittyy yhteen hampaaseen, laukeaa myös makeasta ja voimistuu ajan myötä. Paikan reuna johtaa samaan: vuosien mittaan reunaan syntyvä mikroskooppinen rako päästää sisään sekä lämpötilan että bakteerit. Ulkoapäin ehjältä näyttävän paikan alla reikä etenee, ja sen näyttää vain röntgenkuva.

Neljäs on haljennut hammas, ja sen kuvaus on omanlaisensa. Halkeama syntyy, kun purraan jotain kovaa tai kun hammas on vuosia yhteen puremisen kuormituksessa; se ei näy silmällä eikä tavallisessa röntgenkuvassa. Tällaisessa hampaassa on kylmästä tuleva terävä vihlaisu, ja tärkein vihje on puremisessa: kipu ei tule purressa vaan sillä hetkellä, kun päästät irti siitä, mitä puraisit.

Lisäksi on ohimeneviä syitä: muutama viikko syvän paikan jälkeen, hammaskiven poiston jälkeen paljaaksi jäänyt juuren pinta, valkaisun jälkeiset päivät. Kaikissa näissä syntyy selvä kylmänarkuus, joka vähenee viikkojen kuluessa. Jos arkuus vähenemisen sijaan lisääntyy tai muuttuu lämmönarkuudeksi, syy ei ole enää ohimenevä.

Tämä erottelu ei perustu vihlonnan voimakkuuteen vaan sen käyttäytymiseen. Jos tunnistat itsesi toisesta listasta, älä odota; siinä kuvataan hampaan sisällä olevaa hermoa, ei sen ulkopintaa.

Vihlonta ei ole diagnoosi vaan monen syyn yhteinen oire. Seuraava järjestys on olemassa sen selvittämiseksi, mikä syy sinun kohdallasi on kyseessä; lopuksi tiedät, mikä hammas, miksi ja kuinka kiireellisesti.

1. 1

   Lähetä röntgenkuvasi

   Jos sinulla on panoraamaröntgenkuva tai kartiokeilatomografia (CBCT), lähetä röntgenkuvasi lomakkeella; kerromme kirjallisesti 24 tunnin kuluessa, miltä tilanne näyttää. Jos sinulla on itsestään tulevaa tai lämmöstä pahenevaa kipua, älä odota kirjeenvaihtoa, vaan hakeudu lähimmälle hammaslääkärille; siinä viivytyksen hinta on hampaan hermo.

2. 2

   Keskustelemme kivun taustoista

   Se, mikä kivun laukaisee, montako sekuntia se kestää, onko se yhdessä hampaassa vai alueella ja tuleeko se öisin, ratkaisee päätöksen suoraan. Potilaan oma kuvaus rajaa syyn pitkälle jo ennen tutkimusta.

3. 3

   Kliininen tutkimus ja elävyystesti

   Kosketamme epäiltyä hammasta kylmällä, mittaamme reaktion voimakkuuden ja keston ja vertaamme sitä naapurihampaisiin. Lisäksi hammasta koputetaan kevyesti ja purentaa testataan hammas kerrallaan. Arvioimme samalla käynnillä ikenen vetäytymisen määrän, kuluneet pinnat ja vanhojen paikkojen reunat.

4. 4

   Kuvantaminen

   Röntgenkuva näyttää paikan alla ja hampaiden välissä olevan reiän, juuren kärjen tulehduksen ja luun tason. Jos epäillään halkeamaa, siirrymme kartiokeilatomografiaan (CBCT); tavallisessa röntgenkuvassa näkymättömät murtumalinjat tulevat siinä esiin.

5. 5

   Varmistamme epäillyn hampaan

   Kipu leviää usein naapurihampaaseen tai vastakkaiseen leukaan; potilaan osoittama hammas ei aina ole syyllinen. Jos epävarmuus jatkuu, testi toistetaan eristämällä hampaat yksi kerrallaan. Emme ohita tätä vaihetta, jotta peruuttamatonta toimenpidettä ei aloiteta väärään hampaaseen.

Seuraavat eivät ole toistensa vaihtoehtoja, vaan syyn mukaan eriytyviä polkuja. Järjestys alkaa kevyimmästä toimenpiteestä, ja niin kauan kuin hermo on terve, se myös päättyy siihen.

Emme kirjoita näitä pelotellaksemme, vaan jotta osaat kysyä oikean kysymyksen, kenen hammaslääkärin luo menetkin. Vihlonnassa huomaamatta jää aina sama asia: oire vaiennetaan ja syy jätetään paikalleen.

Seuraava kulku vaihtelee syyn mukaan. Hampaan ulkopintaan rajoittuvassa vihlonnassa prosessi mitataan viikoissa; kun ongelma on ulottunut hermoon, hoito alkaa toimenpiteellä.

1. Kaksi ensimmäistä viikkoa

   Jos siirryit vihlontaa lievittävään hammastahnaan, sen vaikutus kertyy tänä aikana; tahnan hierominen sormella arkaan kohtaan ja jättäminen paikalleen auttaa enemmän kuin sen levittäminen harjalla. Luovu samaan aikaan kovasta harjasta äläkä harjaa hampaita heti happaman juoman jälkeen, ettet kuluta pehmennyttä kiillettä.

2. Neljännestä kahdeksanteen viikkoon

   Hampaan ulkopinnasta johtuva vihlonta vähenee tällä välillä selvästi. Jos se ei ole muuttunut lainkaan tai on lisääntynyt, syy ei ole ulkopinnassa; tässä kohdassa diagnoosi on tehtävä uudelleen.

3. Jos hampaalle tehtiin juurihoito

   Kuuma- ja kylmävihlonta loppuu toimenpiteen jälkeen; ärsykettä välittävää hermoa ei enää ole. Purressa tuntuva arkuus ensimmäisinä päivinä on tavallista ja vähenee muutamassa päivässä. Koska juurihoidettu hammas lohkeaa helpommin, takahampaisiin tehdään sen päälle kruunu.

4. Jos hammasta ei voitu pelastaa

   Jos kyse on yhdestä hampaasta, sen paikka täytetään yhdellä implantilla, ja voit jatkaa sitä oman hammaslääkärisi kanssa. Meidän alaamme ovat monen hampaan menetys ja koko suu; siinä prosessi etenee näin: käyttämässämme protokollassa implantit lukittuvat mekaanisesti leuan syvällä olevaan kovaan basaali-kortikaaliseen kerrokseen; tässä syntyy vakaus, joka kantaa kolmantena päivänä kiinnitettävät lopulliset kiinteät hampaat. Klassinen implantti asetetaan ylempänä olevaan hammasvalliluuhun, joka kutistuu hampaan menetyksen myötä, ja kuormitusta lykätään, kunnes luutuminen on valmis; ero syntyy tästä. Luunsiirtoa ja kuukausien odotusta ei tarvita, ja kolmen kliinisen päivän päätteeksi lähdet kiinteiden hampaiden kanssa.

Emme anna tällä sivulla yhtä lukua: vihlonnassa tie voi päättyä yhteen tahnatuubiin tai jatkua juurihoitoon, kruunuun tai hampaan poistoon ja implanttiin, ja ero on suuri. Kerromme oikean luvun nähtyämme röntgenkuvan ja tutkittuamme sinut. Lähetä röntgenkuvasi, niin kerromme laajuuden kirjallisesti. Hintaan vaikuttavat seuraavat tekijät:

Vihlonnan syy

Fluorilakka, paikan uusiminen, ienhoito ja juurihoito ovat eri toimenpiteitä, ja niiden kesto ja käyntikertojen määrä vaihtelevat. Ennen syyn selvittämistä annettu luku muuttuu väistämättä vastaanotolla.

Kuinka monta hammasta on kyseessä

Kulumisesta johtuva laaja vihlonta ei pysy yhdessä hampaassa. Yhden hampaan varaan rakennettu suunnitelma ja koko suun kattava suunnitelma lasketaan erikseen.

Mitä hampaan päälle tehdään

Juurihoidetun takahampaan kruunu on oma kohtansa. Myös haljenneen hampaan pitää koossa kruunu; sen materiaali ja laboratoriotyö vaikuttavat kokonaissummaan suoraan.

Laajuus, jos hammasta ei voida pelastaa

Laskelma perustuu siihen, montaa hammasta poisto ja tilalle tuleva ratkaisu koskevat. Kun potilas tekee päätöksen luun ollessa vielä paikallaan, luunsiirto ei tule lainkaan kyseeseen.