Implantti samana päivänä hampaanpoiston kanssa: milloin se sopii ja mitkä ovat riskit?

Kun hammas poistetaan, kuopan seinämät alkavat muuttua. Ihmisillä tehtyjä tutkimuksia kokoavassa järjestelmällisessä katsauksessa luun leveys oli kuusi kuukautta poiston jälkeen pienentynyt 29–63 % ja korkeus 11–22 %; suurin osa menetyksestä tapahtui ensimmäisten kolmen tai kuuden kuukauden aikana. Ajatus implantista samana päivänä poiston kanssa syntyi tästä kuvasta: ajateltiin, että jos implantti asetetaan heti, hoito lyhenee ja alue myös muuttuu vähemmän.

Jälkimmäinen odotus ei täysin toteudu. Etualueella heti poiston jälkeen asetetuissa implanteissa ulompaa luuseinämää ei kahdessa retrospektiivisessä tutkimuksessa näkynyt kolmiulotteisessa kuvassa 36 %:lla ja 57 %:lla alueista, vaikka luuta oli lisätty. Näillä alueilla myös ien oli vetäytynyt enemmän. Implantti ei siis yksinään pysäytä hammasta ulkopuolelta ympäröivän ohuen luukerroksen surkastumista. Poiston kanssa samana päivänä asetetun implantin varsinainen hyöty on enemmän hoitoajan ja leikkausten määrän vähentämisessä kuin luun säilyttämisessä.

Säilyvyydestä näyttö osoittaa johdonmukaiseen suuntaan. 30 tutkimusta, 1 435 potilasta ja 3 049 implanttia yhdistävässä meta-analyysissä parantuneeseen luuhun asetettujen implanttien säilyvyys oli 98,38 % ja poiston kanssa samana päivänä asetettujen 95,21 %; ero on merkitsevä. Luukadossa, implantin vakaudessa ja ientaskun syvyydessä eroa sen sijaan ei ole. Tutkijat suosittavat, että välitöntä asettamista käytetään harkiten. Myös Cochrane-katsaus toteaa, että tutkimuksia on vähän ja niiden harhan riski on suuri, ja viittaa siihen, että samana päivänä tai muutaman viikon kuluttua asetetuissa implanteissa epäonnistumisen ja komplikaatioiden riski voi olla suurempi mutta esteettinen tulos toisaalta parempi.

Meta-analyysi ei selitä tämän noin kolmen prosenttiyksikön eron syytä, mutta yksi mahdollinen syy on poistokuopan muoto. Poistokuoppa on hampaan juuren muotoinen, implantti taas lieriömäinen tai kartiomainen ruuvi. Ne eivät vastaa toisiaan täsmälleen; implantin ja kuopan seinämän väliin jää usein rako. Jotta implantti voi luutua kiinni luuhun, sen on oltava liikkumaton ensimmäisestä päivästä alkaen eli kiinnityttävä tiukasti poistokuopan takana olevaan terveeseen luuhun. Jos tätä otetta ei saada, oikea päätös on jättää implantti sinä päivänä asettamatta.

Se, mitä implantin ja luuseinämän väliselle raolle tehdään, on oma keskustelunsa. Kirjallisuudessa rako täytetään useimmiten luunsiirteellä. Etualueen satunnaistettuja tutkimuksia vertailleessa verkostometa-analyysissä ulomman luun paksuus säilyi parhaiten, kun implantti asetettiin ientä nostamatta ja rako täytettiin luunsiirteellä; kun tähän lisättiin vielä pehmytkudossiirre, ikenen taso pysyi vakaampana, mutta matalalla varmuudella ulomman luun paksuuden kustannuksella. Cochrane-katsaus puolestaan toteaa, ettei ole riittävän luotettavaa näyttöä sen sanomiseen, missä tilanteessa luunsiirre tarvitaan tai mikä tekniikka on paras.

Tulehdus on useimmin kysytty este. Pitkään oli lähes sääntö, ettei tulehtuneen hampaan poistokuoppaan aseteta implanttia. Nykyään tilanne on joustavampi. Etualueella tulehtuneita ja tulehduksettomia poistokuoppia vertailleessa 9 tutkimuksen meta-analyysissä säilyvyys oli 97,6 % ja 98,4 %, eikä luun tai ikenen tasossa ollut merkitsevää eroa. Toinen aihetta kartoittanut katsaus kertoo tämän tuloksen edellytyksen: poistokuoppa on puhdistettava huolellisesti, tulehtunut kudos kaavittava pois ja alue huuhdeltava klooriheksidiinillä. Sama katsaus toteaa myös, ettei systeemisen antibiootin hyötyä tässä tilanteessa ole osoitettu ja että tulehduksen määritelmät ovat tutkimusten välillä epäselviä.

Myös alue vaikuttaa tulokseen. Etualueella kysymys on ulkonäöstä: yksittäisen hampaan poiston jälkeisiä implantteja tarkastelleessa katsauksessa yli millimetrin ikenen vetäytymistä esiintyi poiston kanssa samana päivänä asetetuissa implanteissa tutkimusten mediaanina 26 %:lla alueista, vaihteluväli 9–41 %; kun implantti asetettiin muutaman viikon odotuksen jälkeen, osuus oli kahdessa tutkimuksessa nolla. Poskihampaissa kysymys on poistokuopan leveydestä: 20 tutkimusta ja 1 106 implanttia kattaneessa katsauksessa vuoden säilyvyys oli 96,6 % ja luukato keskimäärin 1,29 millimetriä; ero parantuneeseen luuhun oli noin 0,31 millimetriä. Tutkijat pitävät välitöntä asettamista poskihampaan kohdalla ”valikoiduissa tapauksissa” ennustettavana.

Koko suun hoidossa asetelma toimii hieman eri tavalla. Kyse ei ole yhdestä kuopasta vaan koko leuasta, ja osa implanteista voidaan asettaa poistokuoppiin, osa parantuneeseen luuhun. Tutkimuksessa, jossa 19 potilaalle asetettiin 164 implanttia ja niistä 119 poistokuoppiin, neljän vuoden kumulatiivinen säilyvyys oli 95,1 %. Tällaisissa suunnitelmissa ratkaisevaa on, että ote saadaan leuan syvemmältä terveestä luusta eikä poistokuopan seinämistä; yksittäisen hampaan esteettiset huolet taas jäävät taka-alalle.

Päätös varmistuu usein vasta poistopäivänä, kun poistokuoppa on nähty. Tomografia antaa ennakkokäsityksen; alla olevat merkit näyttävät, kumpaan suuntaan tilanne kallistuu.

Alla oleva järjestys näyttää yleisen kulun yhden tai useamman hampaan kohdalla. Koko suun suunnitelmissa samat vaiheet etenevät koko leuan osalta yhdessä.

1. 1

   Ennakkoarvio tomografialla

   Juuren kärjen takana oleva luu, ulomman seinämän paksuus sekä etäisyys hermoon ja poskionteloon mitataan. Kuva antaa ennakkokäsityksen siitä, onko implantti samana päivänä mahdollinen, ja valmistautuminen tehdään kumpaakin vaihtoehtoa varten.

2. 2

   Hampaan poisto seinämiä säästäen

   Hammas pyritään poistamaan rikkomatta poistokuopan seinämiä; tarvittaessa juuret erotetaan ja poistetaan yksitellen. Jos jokin seinämistä murtuu, se voi muuttaa päätöksen samasta päivästä.

3. 3

   Poistokuopan puhdistus ja tarkistus

   Kuopan tulehtunut kudos kaavitaan pois ja alue huuhdellaan. Hammaslääkäri tunnustelee seinämät; tässä vaiheessa selviää, onko ulompi seinämä tallella.

4. 4

   Implantin paikan valmistelu kuopan taakse

   Implantin paikkaa ei porata keskelle kuoppaa, vaan sen mukaan, missä luussa implantti saa tukevan otteen. Etuhampaissa implantti asetetaan yleensä lähelle kuopan kitalaen puoleista seinämää, ja ulomman seinämän ja implantin väliin jätetään rako.

5. 5

   Otteen mittaaminen ja päätös

   Implanttia asetettaessa arvioidaan, kuinka tiukasti se istuu. Jos ote on riittävä, toimenpide jatkuu; jos ei, alue jätetään paranemaan ilman implanttia. Se ei ole epäonnistuminen vaan osa suunnitelmaa.

6. 6

   Raon täyttäminen ja ikenen sulkeminen

   Implantin ja seinämän välinen rako täytetään tarvittaessa luunsiirteellä, ja tarvittaessa lisätään pehmytkudosta. Ien suljetaan tai implantin päälle kiinnitetään paranemishattu.

7. 7

   Päätös hampaan kiinnittämisestä

   Implantin otteen mukaan sen päälle voidaan kiinnittää hammas samana päivänä tai odottaa luutumista. Vaikka hammas kiinnitettäisiin heti, aluetta suojataan ensimmäisten viikkojen ajan koville paloille.

Implantille on hampaanpoiston jälkeen kolme ajoitusta. Sitä, milloin mikin valitaan, käsitellään yksityiskohtaisesti sivulla, joka kertoo, kuinka kauan poiston jälkeen odotetaan; tässä vertaamme niitä lyhyesti.

Alla ovat ongelmat, jotka ovat välittömässä asettamisessa yleisempiä tai selvempiä kuin parantuneeseen luuhun asetetuissa implanteissa.

Toipumista voi ajatella hampaanpoiston ja implanttileikkauksen yhteisenä toipumisena; kahden erillisen toipumisen sijaan yksi.

1. Ensimmäinen päivä

   Tihkuvaa verenvuotoa ja lievää kipua on odotettavissa. Painaminen sideharsotaitoksella, kylmähoito ja voimakkaan huuhtelun välttäminen ensimmäisenä päivänä ovat hampaanpoiston jälkihoidon perussäännöt.

2. Ensimmäiset kolme päivää

   Turvotus on yleensä suurimmillaan tänä aikana ja vähenee sen jälkeen. Hellävaraista huuhtelua haalealla suolavedellä ja pehmeää ruokaa suositellaan; tupakointi heikentää paranemista.

3. Ensimmäiset viikot

   Ien sulkeutuu implantin ympärille. Vaikka päälle olisi kiinnitetty hammas, sillä alueella ei purra kovia paloja; luutuminen on yhä käynnissä.

4. Ensimmäiset kuukaudet

   Implantin luutuminen kiinni luuhun valmistuu. Etualueella ikenen tason asettumista seurataan ensimmäisten vuosien ajan; tutkimuksissa vetäytyminen mitattiin tänä aikana.

Tältä sivulta et löydä lukuja. Välittömässä asettamisessa tarjoukseen vaikuttavat seuraavat erät:

Luunsiirre ja pehmytkudoksen lisääminen

Kustannuksiin vaikuttaa, täytetäänkö implantin ja seinämän välinen rako luunsiirteellä ja tarvitaanko pehmytkudossiirrettä. Osa tästä päätöksestä voidaan tehdä vasta poiston aikana.

Suunnitelman muuttumisen mahdollisuus poistopäivänä

Jos ote jää riittämättömäksi, implanttia ei ehkä aseteta. Kysy etukäteen, miten maksu silloin järjestetään.

Kiinnitetäänkö hammas samana päivänä

Hampaan kiinnittäminen heti vaatii lisää laboratoriotyötä ja käyntejä; jos odotetaan, väliin tarvitaan siirtymävaiheen ratkaisu.

Implanttien määrä ja koko suun suunnitelma

Yhden hampaan ja koko leuan välillä suurimman osan kustannuksista määräävät implanttien määrä ja niiden päälle tehtävät hampaat.