Mikä on mini-implantti, kenelle se sopii ja mitkä ovat sen rajat?

Implantit luokitellaan läpimittansa mukaan. Kapeita implantteja tarkasteleva, Clinical Oral Implants Research -lehdessä julkaistu meta-analyysi määrittelee kolme ryhmää: alle 3 millimetrin implantit ovat ”mini-implantteja”, 3–3,25 millimetrin implantit toinen ryhmä ja 3,3–3,5 millimetrin implantit kolmas ryhmä. Kaikki, mistä klinikalla puhutaan ”ohuena” tai ”kapeana” implanttina, ei siis ole mini-implantti. Ero on tärkeä, koska tulokset vaihtelevat ryhmittäin: samassa meta-analyysissä vähintään 3 millimetrin kapeat implantit säilyivät yhtä hyvin kuin tavalliset implantit, mutta mini-implanttien tulokset olivat merkitsevästi huonommat.

Lukuina: samassa tutkimuksessa keskimääräinen säilyvyys oli mini-implanteilla 94,7 %, toisessa ryhmässä 97,3 % ja kolmannessa 97,7 %. Kun mini-implantteja verrattiin tavallisen läpimitan implantteihin, epäonnistumisen vetosuhde oli noin 4,5, mutta luottamusväli oli hyvin leveä (1,5–13,7). Tutkijat lisäävät kaksi varausta: mukaan otetun kirjallisuuden harhan riski on suuri, ja pitkäaikaista tietoa puuttuu. Lukua ei pidä lukea niin, että ”joka viides mini-implantti irtoaa”; siitä pitää lukea, ettei mini-implantilla ole samaa turvamarginaalia kuin tavallisella implantilla.

Rakenne-ero on yhtä ratkaiseva kuin koko. Tavallinen implantti on useimmiten kaksiosainen: luuhun menevä runko ja sen päälle ruuvattava liitososa. Mini-implantit taas valmistetaan usein yhtenä kappaleena; suuhun jäävä pää on suoraan kiinnike, usein pienen pallon muotoinen. Proteesin sisään asetettu kumi- tai metallirengas napsahtaa tämän pallon päälle, ja proteesi asettuu paikalleen. Yksinkertaisuus on etu, mutta sillä on hintansa: jos implantti menee luuhun väärässä kulmassa, sitä ei voi jälkikäteen korjata välikappaleella, ja jos kiinnike kuluu, kiinnike on itse implantti.

Mini-implantin varsinainen käyttöalue on alaleuan irtoproteesi. Alaproteesilta puuttuu se laaja kitalakipinta, johon yläproteesi tukeutuu, ja se liikkuu jatkuvasti kielen, poskien ja huulten liikkeiden mukana. Vuonna 2002 julkaistu McGillin konsensuslausuma määritteli kahden implantin varaan tuetun alaproteesin hampaattomien potilaiden ensisijaiseksi hoitostandardiksi. Mini-implantti toimii ikään kuin tämän ajatuksen kapeaan luuhun sovitettuna muotona: yhden paksun implantin sijaan useita ohuita. Mini-implanteilla tuettuja alaproteeseja tarkastelleessa katsauksessa useimmille potilaille oli asetettu neljä implanttia.

Alaleuassa tulokset ovat hyviä. 17 tutkimusta, 475 potilasta ja 1 715 mini-implanttia kokoavassa järjestelmällisessä katsauksessa kokonaissäilyvyys oli 95,63 %; seuranta-aika oli 6–84 kuukautta, keskimäärin noin 28 kuukautta. Useimmissa tutkimuksissa implantit oli asetettu ientä avaamatta. Tutkijat pitävät mini-implanttia lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä järkevänä vaihtoehtona alaproteesin tukemiseen. Ilmaus ”lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä” ei ole koriste: keskimääräinen seuranta jää alle kahden ja puolen vuoden.

Yläleuassa tilanne on toinen. 24 tutkimusta ja 2 494 mini-implanttia tarkastelleessa katsauksessa epäonnistumisia oli yläleuassa 31,71 % ja alaleuassa 4,89 %. Toisessa, pelkkää yläleukaa tarkastelleessa katsauksessa säilyvyys oli 77,1 %, kun keskimääräinen seuranta oli 1,79 vuotta. Yläleuassa 2,4 millimetrin mini-implanteilla tehdyssä, viisi vuotta kestäneessä monikeskustutkimuksessa kumulatiivinen epäonnistuminen oli viiden vuoden kohdalla 23,2 %; merkittävä osa menetyksistä sattui ensimmäisinä kuukausina, kun implantteja ei vielä ollut liitetty proteesiin lopullisesti. Samassa tutkimuksessa potilaiden elämänlaatupisteet paranivat silti selvästi. Yläleuassa mini-implantti voi siis helpottaa potilaan elämää, mutta kuten tässä viiden vuoden tutkimuksessa, on alusta asti varauduttava siihen, että viidesosa tai jopa neljäsosa implanteista voidaan menettää.

Pitkäaikaista tietoa on vähän, mutta ei olematta. Vuonna 2013 julkaistu katsaus, joka kävi läpi mini-implanttien käyttöä pysyvissä proteeseissa, totesi, että lähes kaikki menetykset sattuivat ensimmäisen vuoden aikana eikä pitkäaikaisesta säilyvyydestä ollut näyttöä. Seuraavina vuosina julkaistiin pidempiä seurantoja: ala- ja yläleuassa 83 potilasta ja 334 mini-implanttia seuranneessa retrospektiivisessä tutkimuksessa 15 vuoden kumulatiivinen säilyvyys oli 86,3 % ja proteesien säilyvyys 95,45 %. Kyseessä on yhden keskuksen retrospektiivinen tutkimus; se antaa suuntaa, ei varmuutta.

Usein sekoitettu asia: myös oikomishoidossa käytetään pieniä ruuveja, joita kutsutaan ”mini-implanteiksi” tai ”miniruuveiksi”. Ne eivät ole hampaita kantavia implantteja; ne asetetaan rautahoidon ajaksi väliaikaiseksi tueksi hampaiden siirtämistä varten ja poistetaan hoidon päätyttyä. Kaikki alla oleva koskee mini-implantteja, jotka asetetaan kantamaan hampaita tai proteesia.

Mini-implanttia ei voi sanoa sellaisenaan hyväksi tai huonoksi; tuloksen ratkaisee, missä leuassa, kuinka monta ja minkä proteesin tukena sitä käytetään. Alla oleva jako perustuu katsauksissa esiin nousevaan kokonaiskuvaan.

Alla oleva järjestys kuvaa yleisellä tasolla, miten alaleuan irtoproteesi kiinnitetään mini-implanteilla. Kuormituksen ajankohta ja implanttien määrä vaihtelevat klinikan ja luun mukaan.

1. 1

   Proteesin ja luun arviointi

   Ensin tarkistetaan nykyisen proteesin istuvuus: proteesi, jonka hampaat ovat kuluneet ja reunat lyhentyneet, ei toimi kunnolla, vaikka sen alle asetettaisiin implantteja. Luun korkeus ja leveys mitataan tomografialla; myös mini-implantin pituus on tärkeä, koska ohuen rungon on saatava pitonsa pituudesta.

2. 2

   Implanttien määrän ja paikkojen päättäminen

   Alaleuassa käytetään useimmiten neljää mini-implanttia; katsaus suosittaa alaleukaan vähintään neljää ja yläleukaan vähintään kuutta implanttia. On tärkeää, että implantit ovat keskenään samansuuntaisia, koska yksiosaisessa rakenteessa kulmaeroa ei voi korjata jälkikäteen.

3. 3

   Asettaminen, useimmiten ientä avaamatta

   Useimmissa tutkimuksissa mini-implantit asetettiin ikenen läpi pienestä reiästä ilman viiltoa. Tämä voi vähentää leikkauksen jälkeisiä vaivoja; koska luuta ei kuitenkaan nähdä suoraan, suunnitelman tarkkuus korostuu entisestään. Kovassa luussa implantin kiertäminen liian suurella voimalla voi katkaista sen kärjen.

4. 4

   Kuormitus heti tai odottaen

   Joissakin tutkimuksissa proteesi liitettiin kiinnikkeisiin samana päivänä, joissakin odotettiin, että implantit luutuvat kiinni luuhun. Katsausten mukaan tutkimukset eroavat kuormitustavan osalta paljon toisistaan. Yläleuan viiden vuoden tutkimuksessa proteesia tuettiin alkuvaiheessa pehmeällä pohjausmateriaalilla, ja lopullinen liitos tehtiin kuudennella kuukaudella.

5. 5

   Kiinnitysrenkaiden asentaminen proteesiin

   Proteesin sisäpintaan asennetaan kiinnityskannat niin, että ne osuvat implanttien kohdalle. Renkaat kuluvat ajan mittaan ja vaihdetaan; se ei ole vika vaan järjestelmän huoltokohde.

6. 6

   Tarkastukset ja pohjaukset

   Proteesin alla oleva ien ja luu muuttuvat ajan myötä; jos proteesin alle jää tyhjää tilaa, kuormitus siirtyy implanteille. Vastaanotolla tehdyssä tutkimuksessa 16 % proteeseista pohjattiin yhä uudelleen. Säännölliset tarkastukset ovat siksi osa järjestelmää.

Mini-implanttia arvioitaessa verrataan muuta kuin ”implantti vai ei”; kysymys on siitä, kuinka monella ja kuinka paksulla implantilla mikäkin proteesi kannetaan.

Mini-implanttien ongelmat keskittyvät useimmiten ensimmäiseen vuoteen ja yläleukaan. Myös proteesin huoltotarve on otettava huomioon.

Kun implantit asetetaan ientä avaamatta, toipuminen on useimmiten lyhyt; varsinaista tarkkaavaisuutta vaativat ensimmäiset kuukaudet, jolloin implantit luutuvat kiinni luuhun.

1. Ensimmäiset päivät

   Lievää kipua ja arkuutta on odotettavissa. Jos proteesi liitettiin samana päivänä, ensimmäisinä päivinä aloitetaan pehmeästä ruoasta, ja proteesi pidetään suussa hammaslääkärin ilmoittaman ajan tai otetaan pois ohjeiden mukaan. Ohje riippuu kuormitustavasta.

2. Ensimmäiset kolme kuukautta

   Aika, jolloin menetyksiä sattuu eniten. Jos proteesi keikkuu jonkin implantin päällä tai jonkin implantin ympärillä on lisääntyvää kipua tai verenvuotoa, tilanne on tänä aikana ehdottomasti tarkistettava.

3. Ensimmäinen vuosi

   Tarkastuksissa arvioidaan implantin ympäristön ien, proteesin istuvuus ja kiinnitysrenkaiden kunto. Vuoden kestäneillä mini-implanteilla menetykset vähenevät selvästi.

4. Seuraavat vuodet

   Renkaat vaihdetaan niiden kuluessa, ja proteesi pohjataan tarpeen mukaan. Kun proteesin alle jää tyhjää tilaa, kuormitus siirtyy implanteille; pohjauksen lykkääminen on ohuille implanteille riskialttiimpaa kuin paksuille.

Tältä sivulta et löydä lukuja. Kun vertaat kahta tarjousta, katso näitä kohtia:

Implanttien määrä ja leuka

Alaleukaan suunnitellaan useimmiten neljä ja yläleukaan vähintään kuusi mini-implanttia. Yläleuan tarjouksessa pitää lukea kirjallisesti, miten menetyksen mahdollisuus ja uudelleenasettaminen hoidetaan.

Proteesi: nykyinen vai uusi

Kiinnikkeiden asentaminen nykyiseen proteesiin ja uuden proteesin tekeminen ovat kaksi eri työtä. Jos proteesi istuu huonosti, pelkän implanttihinnan katsominen johtaa harhaan.

Implantin koko ja järjestelmä

Kysy, onko läpimitta alle vai yli 3 millimetriä ja mitä järjestelmää käytetään. Jopa pitkäaikaistutkimuksessa kahden eri mini-implanttimerkin välillä todettiin eroja luukadossa ja komplikaatioissa.

Huoltokohteet

Renkaiden vaihdon, pohjauksen ja proteesin korjauksen hinnoittelusta pitää sopia heti alussa. Mini-implanttien varaan tuetuissa proteeseissa nämä eivät ole harvinaisia vaan odotettavia töitä.