Mistä maasta Ankylos-implantti on?

Ankylosin idea syntyi Münchenissä vuonna 1985. Tuolloin Münchenin suu-, leuka- ja kasvokirurgian klinikalla työskennellyt Georg-Hubertus Nentwig ja metallurgian instituutissa työskennellyt insinööri Walter Moser ryhtyivät suunnittelemaan implanttia, joka toimisi hyvin sekä teknisesti että biologisesti. Patenttihakemus jätettiin vuonna 1986, ja vuonna 1987 järjestelmää käytettiin ensimmäisen kerran kliinisesti yhdessä Krupp Medizintechnikin kanssa. Tuolloin järjestelmästä puhuttiin kehittäjien nimikirjainten mukaan nimellä ”NM-System”.

Kun Kruppin lääketekniikan yksikkö hajosi, järjestelmän otti haltuunsa saksalaisen Degussan hammasalan yksikkö, joka toi sen markkinoille ANKYLOS-nimellä; valmistajan esite ilmoittaa ajankohdaksi vuoden 1993; suunnittelijan kertomukseen perustuvan, vuodelta 2016 olevan artikkelin mukaan Degussa otti järjestelmän haltuunsa vuonna 1993 ja markkinoi sitä vuoden 1994 alusta. Vuonna 2001 Degussan Hanaussa toiminut hammasalan yksikkö yhdistyi Mannheimissa toimineen Friadentin hammasalan yksikön kanssa uudeksi DENTSPLY Friadent -nimiseksi yhtiöksi. Noin kymmenen vuotta myöhemmin DENTSPLY Friadent ja Astra Tech Dental yhdistettiin DENTSPLY Implantsin alle. Vuonna 2016 Dentsply ja Sirona Dental Systems yhdistyivät, ja syntyi nykyinen Dentsply Sirona; konsernin pääkonttori on Charlottessa Pohjois-Carolinassa.

Siksi kysymyksen ”mistä maasta” vastaus on kaksikerroksinen. Järjestelmän suunnittelu, kehitys ja pitkään myös valmistus ovat olleet Saksassa; nykyinen omistaja on yhdysvaltalainen konserni. Vuonna 2013 julkaistussa pitkäaikaistutkimuksessa implanttien valmistajaksi merkitään ”DENTSPLY Implants Manufacturing GmbH, Mannheim, Saksa”. Sen, missä juuri sinun saamasi implantti on nykyään valmistettu, kertoo varmimmin sen pakkauksen etiketti.

Ankylosin erottaa muista järjestelmistä sen liitos. Yläosa ei asetu implanttiin ruuvattavan kuusiokolon avulla vaan syvän, kartiomaisen liitoksen varassa; valmistaja kutsuu liitosta nimellä TissueCare ja kertoo, että kitkalukittuva liitos poistaa osien välisen mikroliikkeen ja vähentää bakteerien kertymisen riskiä. Liitoksen koko on sama kaikissa implanttien halkaisijoissa: valmistaja kuvaa tätä niin, että jokainen yläosa sopii jokaiseen Ankylos-implanttiin ja osien määrä vähenee.

Toinen piirre on platform switching eli se, että yläosa on implantin runkoa kapeampi. Näin implantin ja yläosan välinen rajakohta siirtyy implantin ulkoreunalta sisemmäs, keskeisempään kohtaan. Ankylos on yksi järjestelmistä, joissa tämä ajatus on ollut mukana 1980-luvun ensimmäisestä suunnitelmasta asti; valmistajan mukaan implantti on suunniteltu niin, että sen voi asentaa hieman luun tason alapuolelle eli subkrestaalisesti. Nykyisen version nimi on Ankylos C/X: samaa kartioliitosta voi käyttää yläosaa ohjaavan indeksin kanssa (/X) tai ilman indeksiä (C/).

Sitä, mitä platform switching tuo, on tutkittu erikseen. Vuoden 2021 meta-analyysissa, johon koottiin vähintään 3 vuoden seurannan satunnaistettuja tutkimuksia, keskimääräinen luukato implantin ympärillä oli platform switching -implanteissa 0,33 mm ja muissa 0,66 mm. Implanttien säilyvyys oli kuitenkin ryhmissä lähes sama: 98,12 prosenttia ja 98,05 prosenttia. Rakenne voi siis suojata luun reunaa paremmin, mutta se ei yksinään muuta sitä, pysyykö implantti suussa.

Ankylosin tunnetuin aineisto on Frankfurtin yliopistosta. Huhtikuun 1991 ja toukokuun 2011 välillä 4 206 potilaalle asennettua 12 737 Ankylos-implanttia seurattiin; 204. kuukaudella eli noin 17 vuoden kohdalla kumulatiivinen säilyvyys oli 93,3 prosenttia. Suurin osa menetyksistä tapahtui ensimmäisenä vuonna, ennen proteesin asentamista; alaleuassa ja kovassa luussa menetykset olivat merkitsevästi yleisempiä. Kyse on yliopistoklinikan rekisteriaineistosta, ei satunnaistetusta vertailusta; kirjoittajien joukossa ovat myös järjestelmän molemmat suunnittelijat.

Merkki on silti kysymyksen pienempi puolikas. Sen, pysyykö implantti suussa vuosien ajan, ratkaisevat vahvemmin suunnittelu, kuormituksen jakautuminen, tupakoinnin ja hoitamattoman diabeteksen kaltaiset tekijät sekä säännöllinen hoito. Ankylos on tavallinen kaksiosainen järjestelmä: se asettuu luun sisäosaan ja tarvitsee siellä riittävästi luuta. Ihde-menetelmän 72 tunnin kiinteiden hampaiden protokollassa käytetty implantti taas on toista luokkaa: leukaluun kovaan ulkokerrokseen kiinnittyvä yksiosainen kortikobasaalinen implantti.

Alla olevat kohdat liittyvät implanttirakenteeseen, joka asettuu luun sisään, on kaksiosainen ja vaatii paranemisajan; Ankylosiin liittyvät erityispiirteet on mainittu erikseen.

Jos vastaukset ovat lyhyitä ja selkeitä, suunnitelman takana on harkittu valinta. Jokainen epäselväksi jäävä vastaus on aukko, joka sinun on myöhemmin täytettävä.

1. 1

   Mikä pituus ja halkaisija, ja miksi?

   Valinta pitää pystyä perustelemaan luusi leveydellä, korkeudella ja tiheydellä. Jos poskihammasalueelle suunnitellaan yksittäistä implanttia, keskustele myös halkaisijan valinnasta ja yläosaan kohdistuvasta kuormituksesta.

2. 2

   Indeksillä vai ilman?

   Ankylos C/X:ssä yläosan voi asettaa indeksin kanssa (/X) tai ilman indeksiä (C/). Tieto siitä, kumpaa käytettiin, on hyödyllinen, kun myöhemmin valmistetaan uusi yläosa.

3. 3

   Asennetaanko implantti luun tason alapuolelle?

   Ankylos on suunniteltu subkrestaaliseen asennukseen. Jos suunniteltu syvyys ja sen vaikutus ikenen ja luun reunaan kerrotaan sinulle, se osoittaa, että suunnitelma on mietitty yksityiskohtia myöten.

4. 4

   Voinko nähdä etiketin viivakoodin?

   Turkissa markkinoille tuotujen lääkinnällisten laitteiden on oltava rekisteröityjä tuoteseurantajärjestelmään (ÜTS). Etiketin numero näyttää tuotteen valmistajan ja rekisteröinnin; se on konkreettisempi tarkistus kuin mikään merkistä kuultu väite.

5. 5

   Mitä tapahtuu, jos yläosa murtuu?

   Ankylosissa yläosa lukittuu kartioliitoksella implantin sisään. On tavallinen pyyntö kysyä heti alussa, miten murtuman jälkeen jäljelle jäävä osa poistetaan, kuinka nopeasti osa tulee ja mitä toimenpide sisältää.

Jos alla olevista neljä ensimmäistä asiaa ovat kunnossa, merkkien väliset erot kapenevat; jos eivät ole, mikään merkki ei paikkaa puutetta.

Useaan kertaan omistajaa vaihtaneen ja sisarjärjestelmän kanssa saman katon alla olevan merkin ympärillä kiertää muutama virheellinen oikopolku.

Kukaan ei kysy näitä asiakirjoja tänään; mutta vuosien päästä toisessa hoitotuolissa ne ovat ensimmäinen asia, jota kysytään.

1. Yksityiskohtainen implanttikortti

   Kortissa ei saa lukea pelkkä ”Ankylos”; siinä pitää olla C/X-versio, halkaisija, pituus, eränumero ja asennusalue. Jos jotain puuttuu, pyydä hoidon tehnyttä klinikkaa täydentämään tiedot.

2. Yläosan tyyppi

   Mitä yläosaa käytettiin, ja indeksillä vai ilman. Tämän tiedon avulla oikea varaosa löytyy nopeammin murtuman tai uusimisen yhteydessä.

3. Kopio viivakoodista

   Tuotteen etiketin viivakoodissa on numero, joka yksilöi implantin ÜTS:ssä. Säilytä se korttisi kanssa.

4. Ensimmäisen päivän röntgenkuva

   Röntgenkuva, joka näyttää, missä luutaso oli alussa. Subkrestaalisesti asennetussa implantissa luun reunan muutokset vuosien mittaan voi tulkita vain vertaamalla tähän kuvaan.

Tarjouksen eroa ei ratkaise yksin implantin nimi. Kokonaissumma muodostuu näistä eristä:

Järjestelmän yksikkökustannus

Kansainvälisen konsernin pitkään markkinoilla olleen järjestelmän ja nuoremman tai kotimaisen järjestelmän välillä voi olla eroa; monen yksikön suunnitelmassa kokonaissumman ratkaiseva erä ei kuitenkaan useimmiten ole tämä.

Yläosan valinta

Valinta valmisosan, potilaskohtaisesti valmistetun osan ja yhteensopivan valmisteen välillä voi heiluttaa tarjousta enemmän kuin implantin runko. Katso, mikä niistä tarjouksessa lukee.

Esivalmistelut

Jos tarvitaan luunsiirto, poskiontelotoimenpide tai hampaan poisto, ne ovat erillisiä eriä ja yleisiä tavallisissa suunnitelmissa. Ne myös pidentävät hoitoaikaa.

Korjaukset vuosien mittaan

Järjestelmässä, jonka osia on helppo saada, ruuvin tai yläosan vaihto pysyy pienenä työnä. Tämä erä ei näy laskussa, mutta pitkällä aikavälillä se voi tulla kalleimmaksi.